Alkoholikäyttöinen superharvinainen 1955 De Soto Hemi – huutokaupattiin pilkkahintaan

Ei. Kyse ei ole autosta, vaan 18-jalkaisesta amerikkalaisesta 1950-luvun kilpaveneestä. Eikä mistä tahansa kilpaveneestä, vaan MM-hydroveneestä.

De Soto Hemi V8 -moottorisessa hydroveneessä vuodelta 1955 on Hilbornin suihkutus ja kuivasumppuvoitelu.

RM Auctionsin huutokaupassa olisi ollut kerrankin mahdollisuus hankkia erikoinen kohde "lähes ilmaiseksi", sillä hydro myytiin 57 750 taalalla eli noin 43 000 eurolla.

Kyseessä on huippuharvinainen 1955-mallinen Guess-DeSoto -kilpavene varustettuna De Soton 265-kuutiotuumaisella Hemi-V8:lla. Alkoholikäyttöinen kahdeksikko kehittää noin 450 hevosvoimaa ja se on varustettu Hilborn- polttoaineen suihkutusjärjestelmällä.

Tätä hydrovenettä voisi kilparadoilla verrata vaikkapa Moss/Jenkinsonin Mercedes-Benz 300 SLR 722:een, Fangion Maserati 250F:ään tai Gurney/Foytin Ford GT 40:een.

Veneen vaihteiston on valmistanut Wilber Houghton ja potkurina toimii superkavitoiva Hi-J -tyyppinen.

Z-Z Zipillä napattiin luokkansa MM-nopeusennätys maililla vuonna 1969 ja pitää sitä edelleen hallussaan. Sillä saavutettiin 13 vuoden jaksolla kolme nopeusennätystä.

Tähän veneeseen liittyy kiinnostava tarina. Joulukuussa 1958, veneen ollessa vielä lähes uudenkarhea, Tom D’Eath oli 14-vuotias nuorukainen, joka seisoi Floridan Hollywoodissa rannalla seuraamassa, kuinka Sid Street ajoi maailmanennätyksen mailin matkalla keskinopeudella 146,945 mph (n. 236 km/h).

Lukema oli ennen kuulumaton, olihan rata-ajaja vastaavasti Dick Rathmann ajanut vuoden 1958 Indianapolis 500 -ratakisan paalulle keskinopeudella 145,974 mph (n. 235 km/h).

“Vene oli kokonaan ilmassa ja vain pieni osa potkurista oli vedessä", D'Eath muisteli Mopar Magazinelle. Se jäi lähtemättömästi hänen mieleensä.

Joe Guess oli eteläkalifornialainen mestari-veneenrakentaja, joka rakensi viisi runkoa. Niistä kaksi ylti MM-suoritukseen.

“Olisi Joen aliarviointia, jos sanoisin hänen vain rakentaneen tämän veneen", Tom D'Eath totesi The Vintage Hydroplanes -lehdelle. "Kyseessä on todellinen mestarinäyte, sillä Joe suunnitteli veneensä aina huolella. Hänelle ei merkinnyt veneen valmistusaika – yksi tai kaksi vuotta, yksi ja sama.”

Huutokaupattu Z-Z-Zip oli Joen viimeinen ja samalla merkittävin kilpavene.

Aluksi sillä kilpaili Sid Street ja tuolloin venettä vauhditti Bobby Sykes Seniori virittämä De Soto Hemi V8, jonka iskutilavuutta pudotettiin sääntöjen täyttämiseksi 265 kuutiotuumaan .

Koneessa oli kuivasumppuvoitelu sekä Hilbornin suihkutusjärjestelmä. Street ajoi  yhdistelmällä mailin ennätyksen heti 1956, mutta se murrettiin pian. 1958 hän ajoi toisen ennätyksen, mutta menehtyi toisella kilpaveneellä sattuneessa onnettomuudessa.

Tämän jälkeen Z-Z-Zip myytiin ja sen uudeksi nimeksi annettiin Seabiscuit VII. Vuonna 1966 se tuli uudelleen myyntiin, tuolloin 6 000 dollarilla. Seuraava omistaja Gordie Reed New Yorkin osavaltiosta antoi sille nimeksi Iroquois F-4 (F-4 oli kilpaluokka).

Hän murti 31. tammikuuta 1969 Streetin vuoden 1958 ennätyksen lukemalla 148,638 mph (n. 239 km/h).

Yksikään alle 266-kuutiotuumainen hydro ei ole vieläkään kyennyt pistämään kyseistä ennätystä paremmaksi.

Venekisoissa kolme Cup-mestaruutta ajanut Tom D’Eath hankki Z-Z-Zip -veneen sen oltua vuosikausia varastoituna. Ilokseen hän totesi sekä moottorin, vaihdelaatikon että potkutrin olevan täsmälleen samat, joilla Gordie Reed ajoi vuoden 1969 ennätyksen.

Tarkan entisöinnin jälkeen vene päätyi jälleen vesille 14. kesäkuuta 2003. Se on siitä pitäen kuulunut Tom Mittlerin kokoelmaan.

F-266 -kilpaveneissä oli suurempiakin moottoreita, mutta alkoholikäyttöisissä hydroissa oli poikkeuksellisen etevä teho-painosuhde.