Australian 1960- ja 70-luvun vaihteen sikanopeat muskeliautot radalla – katso video!

Moni ei tiedä, että kiihdytyskisoja on ajettu jo vuosikymmeniä myös Australiassa. Kengurumaan oma muskeliautokulttuuri on kauan ollut voimissaan. Ratakisatkin ovat aina olleet australialaisten sydäntä lähellä, myös muskeliautoihin liittyen. Tässä viimeksi mainittua sarkaa...

Moni ei tiedä, että kiihdytyskisoja on ajettu jo vuosikymmeniä myös Australiassa. Myös kengurumaan oma muskeliautokulttuuri on kauan ollut voimissaan. Tässä viimeksi mainittua sarkaa...

Ratakisatkin ovat aina olleet australialaisten sydäntä lähellä, myös muskeliautoihin liittyen.

Aussimuskeliautojen aika alkoi 1968, jolloin Australian GM-tytärmerkki Holden päätti osallistua Fordia vastaan maan tunnetuimmassa ratakisaa nimeltä Bathurst 500.

Bathurstia voi suoraan verrata rankkuudessa Nürburgringin 24 tunnin kisaan.

Otsikkokuvassa lataa 1969 Ford Falcon GT-HO Phase I (High Output = tehoversio).  Se kiihtyi 0–400 m alle 16 sekuntiin ja liikahti yli 200 km/h.

Kun Ford oli voittanut Bathurst 500 -kestävyysratakisan vuonna 1967  Falcon XR GT V8:lla, Holdenilla päätettiin heittää kaudella 1968 areenalle Monaro GTS varustettuna 327-kuutiotuumaisella (5,3-litraisella) V8:lla.

Siitä heltisi 285 hevosvoimaa ja tuloksena otettiin voitto kotiin.

Vuonna 1969 Ford osallistui Falcon GT-HO Phase I -versiolla ja koetti ottaa vahingon takaisin, mutta jäi kakkoseksi Chevroletin pikkulohko-V8:lla varustetulle Holden Monarolle.

Tämä oli mannaa suurelle yleisölle, joka innostui yhä enemmän. Holdenilla päätettiin rakentaa radalle Falconia 400 kiloa kevyempi, kompakti Torana.

Siinä oli aluksi 3-litrainen rivikuutonen ja kolme kaasutinta, sekä vahvistettu voimansiirto ja asianmukaiset tehojarrut.

Kun Torana painoi tuskin 1 200 kiloa, sen 163 hevosvoimaa pääsivät oikeuksiinsa isompaa Falconia vastaan.

Ford tekaisi 1971 Falcon GT-HO Phase III:n, josta tuli Australian siihen mennessä tehokkain muskeliauto. Konetilaan houkuteltiin jenkkituotantoa ollut 5,8-litrainen (351 cid) Cleveland V8, josta saatiin 380 hevosvoimaa.

Huippunopeutta karttui 230 km/h – ja puhuttiin siis 70-luvun alun neliovisesta sedanista!

Chrysler heitti vuodesta 1970 lähtien kortensa kekoon Chrysler Valiant Pacerin ja Chrysler Valiant Chargerin muodossa.

Molemmissa oli 4,3-litrainen (245 cid) aussiperäinen tehokas  rivikuutonen, mutta sen rahkeet eivät oikein riittäneet kahdeksikkoja vastaan.

Valiant Chargerilla ajettiin Australiassa ratakisoja kausilla 1971 ja 1972, pääasiassa Bathurst 500 -kestävyyskilpailussa.

Chrysler Australia ajatti Leo Geoghegania, joka kehitti Chargeria ratakäytössä.

Charger R/T ja Charger 770 -versioissa käytettiin 265-kuutiotuumaista HP- eli high performance -rivikuutosta, jossa oli yksi kaksikurkkuinen kaasutin, kun taas valinnaisessa E37 -muunnoksessa oli viritetty Six Pack -paketti kolmine sivuimu-Webereineen.

Charger R/T E38 oli versio, joka muodosti pohjan Chryslerin ratatoiminnalle kaudella 1971. E38-muunnoksesta otettiin tehoja 280 hv.

Vuoden 1972 Hardie-Ferodo 500 -kisassa Bathurstin radalla uusi VH Charger R/T E49, ratin takana Doug Chivas, sijoittui kolmanneksi.

Katso aito kisavideo vuoden 1972 kisasta sekä kooste vuoden 2010 aussien V8-rata-autotapahtumasta.

 

Teksti: J. Peltonen/Auto Bild

Kuvat: Auto Bild

 

http://www.youtube.com/watch?v=6UAJ3dWTgjU

http://www.youtube.com/watch?v=xxAyxnZZSaY