Joku näistä panssariautoista on sotilas-Hummerin seuraaja

Legendaarisen, otsikkokuvassa näkyvän Hummer-sotilasversion korvaaminen on parhaillaan käynnissä, sillä tienvarsipommit Irakissa ja Afganistanissa ovat osoittaneet malliston panssaroinnin aivan liian kevyeksi.

Legendaarisen, otsikkokuvassa näkyvän Hummer-sotilasversion korvaaminen on parhaillaan käynnissä, sillä tienvarsipommit Irakissa ja Afganistanissa ovat osoittaneet malliston panssaroinnin aivan liian kevyeksi.

On toisaalta kuitenkin muistettava, että alkuperäisen sotilas-Hummer H1:n etuina ovat olleet ketteryys, nopeus sekä kohtuulliset hankintakustannukset verrattuna raskaampiin, eikä sen ole ollut tarkoituskaan olla yhtä kuin täysiverinen, raskas panssariauto.

Hummerin seuraajaksi on tarjolla neljä prototyyppiä, joista valitaan lopputesteihin kesällä 2012 kaikkiaan kolme.

Alkuperäinen Hummer on oikeastaan puhekieleen taipunut lempinimi, sillä armeijan kirjoissa ja kansissa auton lukuisat sotilasmuunnokset tunnetaan nimellä High Mobility Multipurpose Wheeled Vehicle (HMMWV, lausuttuna: Humvee, josta muodostuu nimi Hummer).

Tästä mallistosta kehitettiin 1980-luvulla yleisön pyynnöstä siviilipuolelle kaikkein isoimmat Hummer H1 -mallit.

Humvee on Yhdysvaltain maavoimien ja merijalkaväen yleishevonen, joka nyt, 30 vuoden palveluksen jälkeen korvataan uudemmalla ja tehokkaasti panssaroidulla ratkaisulla.

Nykyinen sodankäynti on osoittanut raskaan panssaroinnin ja korkean maavaran tähdellisyyden, sillä tienvarsipommit ja miinat ovat todellinen riesa. Esimerkiksi Lockheed Martinin protossa on jyrkkä V-pohja, joka on tehokas miinoja vastaan. Vastaavanlainen V-pohja on jo 30 vuoden ajan ollut menestyksellisesti ja kokemusperäisesti käytössä eteläafrikkalaisessa, raskaasti panssaroidussa Casspir-miehistönkuljetusajoneuvossa.

Auto Bildin nettisivuilla aiemmin esitelty eteläafrikkalainen Marauder ei kuulu Hummerin seuraajatarjokkaisiin, mutta se on raskaasti panssaroitu. Eteläafrikkalaisilla on 1970–90 -luvuilta runsaasti kokemusta tienvarsipommeista ja etenkin maamiinoista, ja siellä on aina kiinnitetty asiaan erityistä huomiota.

Raskaasti panssaroitu Marauder on tosin Hummeriin verrattuna 10 tonnin painoinen ja vie polttoainetta kuten sotilasajoneuvon kuuluukin.

Hummerin korvaajiin palataksemme, Yhdysvaltain armeija valitsee kesällä 2012 jatkoarvuiointia silmällä pitäen kolme prototyyppiä oheisista neljästä.

Phalanx CIWS -järjestelmä, jonka mukaan Valanx-panssariauto on nimetty, lienee useimmille täysin tuntematon käsite, joten mainitaanpa siitä jotakin:  järjestelmä on varustettu Gatling-tyyppisellä 20 millimetrin M61 Vulcan -konetykillä, joka Phalanxin mallista riippuen ampuu 3 000–4 500 laukausta minuutissa, 60–100 laukauksen sarjoissa.

Ammuksia Phalanxin rumpulippaaseen mahtuu 1 550 ja niiden lähtönopeus on noin 1100 m/s. Köyhdytetystä uraanista valmistetut alikaliiperiammukset on suunniteltu läpäisemään ja räjäyttämään kohti tulevan ohjuksen taistelukärjen.

Valanx-panssariauto on varustettu Fordin 6,7-litraisella V8-dieselmoottorilla, joka juontuu Fordin F-sarjan Super Duty -pick-upista. BAE kuuluu maailman johtaviin asekonserneihin.

 

Vaatimukset uusille panssariautoille ovat todella kovat:

- niiden on toimittava jopa 3 650 metrin korkeudessa

- niiden tulee toimia -40 – +50 Celsius-asteen ulkolämpötilassa

- niiden tulee suoriutua ns. normaalilla ajopinnalla 560 km matka 55 km/h nopeudella

- niiden tulee suoriutua vaikeassa maastossa 480 km matka 55 km/h nopeudella

- vaatimuksena on 0–50 km/h kiihtyvyys seitsemässä sekunnissa

- maksimi omamassa saa olla korkeintaan 5,7 tonnia

 

Renkaiden ilmanpainetta pystyy Hummerin tapaan säätämään ohjaamosta kadulle, maastoon, hätätilannemoodille, liejuun sekä lumelle. Samaa edellytetään luonnollisesti uusilta tarjokkailta.