Koeajossa: Hyundai Tucson 1.6 6MT ISG Comfort

Arizonalaisen kaupungin mukaan nimetty Tucson on edennyt kolmanteen sukupolveensa. Samalla se tuo mallinimen takaisin myös Eurooppaan, sillä edellisen sukupolven Tucson tunnettiin maailmankolkassamme nimellä ix35.

17 tuuman vanne sopii Tucsoniin hyvin.
Ohjauspyörän nappi- ja kytkinarmeija saattaa tuntua liioitellulta.
Moottorina on 132-hevosvoimainen 1,6-litrainen bensiininelikko, joka vääntää 161 Nm/4850 r/min.
Tucsonin alusta on hyvällä mallilla. Liioiteltu jäykkyys loistaa lähes täysin poissaolollaan, jousituksen ottaessa epätasaisuudet vastaan mallikkaasti.
Navigation Packin myötä tuleva kahdeksan tuuman näyttö on kosketusherkkä ja käyttöliittymältään tuttu sisarmerkin valikoimasta, reagoiden ripeästi painalluksiin.
Erittäin käyttökelpoinen takaistuin kaatuu tarvittaessa 60/40-suhteessa, laajentaen hyvänkokoista tavaratilaa entisestään. Comfort-varustetasosta alkaen takapenkin reunoilla on myös istuinlämmitys.

Hyundain mallistossa Tucson asettuu Santa Fen alapuolelle pienempänä katumaasturina, kilpaillen näin ollen suositussa markkinasegmentissä muun muassa Nissan Qashqain ja Honda CR-V:n kanssa.

Välittömimmin Tucsonissa iskee sen uudistunut muotoilu. Hyundai on uuden muotoilulinjan myötä lähempänä sisarmerkki Kian iskevyyttä. Tucsonin kylkilinjoissa näkyykin ix35:ssä alkanut linjakkuus, mutta muotokieli on rohkeampaa. Samalla keulailmeestä on tullut lähes röyhkeän massiivinen.

Keulamaski korostuu vielä entisestään autoissa, joissa on krominvärinen keulamaski. Lopputuloksena Tucson on projektorivaloineen raflaavan näköinen katumaasturi, joka näyttäytyy hetkittäin jopa kokoistaan suurempana.

 

Etuveto vai automaatti

 

Tucson on saatavissa etuvetona tai nelivetona, moottorivalikoiman riippuen vetävien pyörien määrästä. Nelivedon kohdalla tarjolla ovat 1,6-litrainen T-GDI bensiiniturbo sekä 2,0-litrainen CRDi-dieselmoottori kahtena tehoversiona. Näiden moottorien yhteydessä voi myös luopua vaihteiden vaihtamisesta.

Dieselin jatkoksi on tarjolla kuusivaihteinen perinteinen automaattivaihteisto, bensaturbon saadessa parikseen seitsemänvaihteisen DCT-kaksikytkinvaihteiston.

Etuvedon yhteydessä tarjolla ovat puolestaan 1,6-litrainen vapaasti hengittävä GDI-bensiinikone sekä pienempi 1,7-litrainen CRDi-dieselmoottori. Molemmat moottorit ovat aina kuusivaihteisen manuaalivaihteiston kaverina. Näistä vaihtoehdoista koeajossa on vapaasti hengittävä bensiinimoottori.

132-hevosvoimainen GDI-moottori käy yllättävän nöyrästi jo heti tyhjäkäynnin tuntumasta. Väännön puutteesta kertoo varsinaisen voiman puute matalilla kierroksilla, mutta moottorin käynti ei missään vaiheessa protestoi liiallistakaan työkuormaa.

Turbohenkisen alakierrosluonteen vastapainona vapaasti hengittävä moottori ei tunnu saavan merkittävästi lisää puhtia kierrosalueen puolivälin jälkeen, vaikka huipputehot tulevatkin vasta 6300 kierroksen kohdalla.

 

Yllätyksetön ajettava

 

Kulutuslukemat pysyvät vaihtelevaa ajoa sisältäneen koeajon perusteella lähellä kohtuullista seitsemän litran kulutusta sadalla kilometrillä. Ajotietokoneen vaihto-opastin on ohjelmoitu melko aggressiiviseksi maksimaalisen taloudellisuuden saavuttamiseksi, joten kaikki kuusi vaihdetta näkevät käyttöä jo taajamanopeuksissa.

Tähän vaikuttavat osaltaan vaihteiden verrattain tiheät välitykset. Vastapainona moottorin luonne edellyttää usein pienemmälle pykälälle vaihtamista kiihdytyksen tai ylämäen kohdalla.

Onneksi vaihdekepin tuntuma on hyvä, vaihteiden erottuessa mondeomaisen selkeästi. Myös kytkin selviää moitteitta, joskin aavistuksen epämääräinen tartuntakohta saattaa vaatia aluksi tarkkuutta liikkeellelähdöissä. Kyseessä on piirre, johon tottuu onneksi nopeasti. Jarruista ei ole huomautettavaa, sillä ne toimivat ainakin arkiajossa kuin ajatus.

Ohjaus on sähköisen tehostuksen perustapaan tunnoton, mutta painotettu kiitettävästi. Halutessaan lisää jämäkkyyttä saa ohjauksen sporttitilalla, joka samalla rauhoittaa ohjausta. Täysin ilman tietoa tienpinnasta Tucsonissa ei kuitenkaan olla, sillä ainakin kesärenkailla jousitus välittää napakasti pinnanmuotoja korin kautta.

Muuten Tucsonin alusta on hyvällä mallilla. Liioiteltu jäykkyys loistaa lähes täysin poissaolollaan, jousituksen ottaessa epätasaisuudet vastaan mallikkaasti. Poikkeuksena ovat sivuttaiset heitot, joissa auto jää joskus keinahtamaan ylimääräistä. Muutoin korkean auton painopiste ja massa ovat hyvin hallinnassa.

Ihailtavasti sama käytös jatkuu myös soratiellä, eikä päällysteen loppuminen tarkoita merkittävää muutosta matkustusmukavuudessa. Melutaso vaihtelee asvaltin karkeudesta riippuen keskitasosta hiljaiseen, äänen tullessa lähes yksinomaan tiejyrinästä.

 

Tilaa ja tekemistä

 

Sisällä riittää tilaa. Erittäin käyttökelpoinen takaistuin kaatuu tarvittaessa 60/40-suhteessa, laajentaen hyvänkokoista tavaratilaa entisestään. Comfort-varustetasosta alkaen takapenkin reunoilla on myös istuinlämmitys.

Edessä asiat ovat niin ikään mainiosti, sillä tilaa ja näkyvyyttä riittää. Myös istuimet ovat miellyttävät pidemmälläkin matkalla, ja säätövaraa löytyy hyvin aina ristiseläntuesta alkaen. Säilytyslokeroita löytyy tarpeeksi niin puhelimen kuin aurinkolasien hukkaamiseen.

Useimpien nykyautojen tapaan kuljettajalla on edessään melkoinen nappivalikoima. Ratista löytyy kahdeksan napin lisäksi neljä keinuvipua, joilla kaikilla hallinnoidaan lähinnä mittariston pikkunäytöllä tapahtuvia asioita. Ohjauspylvään vasemmalta puolen löytyy vielä muutama nappi erilaisten turvalaitteiden hallintaan.

Keskikonsoliin on kasattu monitoiminäytön ja ilmastoinnin lisäksi yleisimmin tarvittavat kytkimet, mainiosta ratinlämmittimestä alkaen.

Ohjaamon halvansininen taustavalaistus hieman häiritsee, mutta onneksi mittaristo on säästynyt siltä valkoisen valon turvin. Navigation Packin myötä tuleva kahdeksan tuuman näyttö on kosketusherkkä ja käyttöliittymältään tuttu sisarmerkin valikoimasta, reagoiden ripeästi painalluksiin.

Jopa koordinaattien perusteella suunnistaminen sujuu navigaattorilta hyvin. Ikävintä auton käyttämisessä on ajotietokoneen rajoittunut kielivalikoima, sillä valitettavasti lukuisista kielivaihtoehdoista ei löydy suomea.

 

Mielenrauhaa turvavarusteilla

 

Tucsonin mielenkiintoisinta antia ovat sen Comfort Safety Packin yhteydessä tulevat lukuisat turvavarusteet. Varusteet antavat mielenrauhaa ajamiseen, kunhan on valmis elämään piippauskonserton keskellä. Muun muassa kuolleenkulman- ja risteävän liikenteen varoitusten sekä automaattisen hätäjarrutusavustimen lisäksi pakettiin sisältyy tarvittaessa aktiivinen kaistavahti (LKAS).

60 km/h nopeudessa aktivoituva kaistavahti voi haluttaessa osallistua auton tiellä pitämiseen ohjaamalla lyhyitä aikoja itse. Järjestelmä kertoo onneksi selkeästi milloin tie on sellainen, että kaistavahti erottaa kaistojen kulun. Mikäli ratista päästää kuitenkin irti useammaksi sekunniksi, piippaa auto närkästyneenä.

Valitettavasti kaistavahti johtaa välillä myös valtakamppailuun, sillä sen käsitys auton sijainnista kaistalla saattaa poiketa kuljettajan toiveista. Tilanne ei ole vakava, mutta voi aiheuttaa ärsyttävää sahaamista ratin liikkeissä, kuljettajan ja auton korjatessa toistensa ohjausliikkeitä.

Malliston hinnat alkavat kohtuullisesta 26 990 eurosta, mutta neliveto ja automaattivaihteisto nostavat hintalapun jo helposti 50 000 euron tietämille. Vastineeksi tarjotaan muun ohella pitkää viiden vuoden takuuta. Kyseessä on silti kova raha katumaasturista, joka tekee asiat perushyvin, muttei kuitenkaan varsinaisesti säväytä.

Jos jaksaa vaihtaa itse vaihteensa ja muotoilu miellyttää silmää, on Hyundai Tucson varteenotettava vaihtoehto kilpailtuun segmenttiin.

Aake Kinnunen

 

Hyundai Tucson 1.6 6MT ISG Comfort

Moottori R4, 1591 cm³, 97 kW (132 hv)/6300 r/min, 161 Nm/4850 r/min

Suorituskyky 0–100 km/h 11,5 s, huippunopeus 182 km/h

Kulutus 6,3 l/100km 95E

CO₂-päästöt 147 g/km

Voimansiirto M6, etuveto

Mitat p 4475, l 1850, k 1650 mm, akseliväli 2570 mm, omamassa 1454 kg, tavaratila 513–1503 l, tankki 62 l

Hinta 33 873 euroa