Kuka ajoi Kuplavolkkarilla Etelänavalla 52 asteen pakkasessa vuonna 1963?

Etelänavalla voi olla jopa miinus 72 astetta pakkasta. Siksi tämä Kuplalla ajaminen olisi jäänyt tekemättä, mutta australialainen huimapää toteutti unelmansa. Katso harvinaiselta värifilmiltä, miten kaikki oikein tapahtui.

Etelänavalla talven (eli heinäkuun) keskilämpötila on mantereen sisäosissa miellyttävät -64– -72 °C ja keskikesälläkin -32 °C.

Autolla ajaminen 72 pakkasateessa kuulostaa mahdottomalta, onhan ympäristö absoluuttisesti tarkastellen ehkä maailman vihamielisin.

Vuonna 1962 ANARE (Australian National Antarctic Research Expedition) tarvitsi edullisen tavan liikkua moottorivoimalla, kalliiden Snotrack-ajoneuvojen tueksi, joita käytettiin Australian isännöimässä Mawsonin Etelämannertukikohdassa.

Vuoden 1963 Antarktis-tutkimusmatkan johtaja, Ray McMahon, tiedusteli VW Australasialta mahdollisuutta ajokin toimittamiseen. Wolfsburgin tehdas tutki tuohon aikaan innolla ilmajäähdytteisten autojensa toimintakykyä hyytävissä olosuhteissa.

Päätehdas totesi tilaisuuden erinomaiseksi. Nyt päästäisiin kokeilemaan, miten Australian Melbournessa lisenssillä valmistetut Kuplavolkkarit pärjäisivät ankarissa olosuhteissa.

Etelänavalle toimitettiin punainen, 1962-mallinen Kupla, paljon varaosia sekä elokuvakamera ja filmiä PR-tarkoituksiin.

Kuplan rekisteritunnuksena oli Antarctica 1. Auto lähti matkalleen Melbournesta Nella Dan -nimisen huoltoaluksen kyydissä kohti Mawsonin tukikohtaa, jonne se saapui 2. helmikuuta 1963, noin 49 vuotta sitten.

Ilmajäähdytteisenä Kuplan moottori ei koskaan jäätynyt ja se voitiin käynnistää ilman apuvirtaa jopa -38 asteessa.

Etelänavalla Kuplalla ajettiin kylmimmillään -52 asteen pakkasessa!

Jotta tavallisen akun superalhaisissa lämpötiloissa heikkoa varausta voitiin kompensoida, autoon asennettiin sarjaan kaksi 6 voltin akkua siten, että auto käynnistyi 12 voltilla, mutta toimi kuudella voltilla.

Onneksi Kuplan ovet olivat tiiviit, sillä lumi oli niin hienoa, että se saattoi löytää tiensä sisälle pienimmästäkin reiästä.

Tuuli puhalsi yleensä niin rajusti, että ovet olivat avatessa repeytyä saranoiltaan. Ne osuivat etulokasuojiin, jolloin rajoittimet katkesivat ja saranat vääntyivät, mutta onneksi ne saatiin helposti korjattua.

Ainoaksi ongelmaksi muodostui kohta, jossa etuvääntösauvat kiinnittyvät lattialevyyn. Ne eivät pitäneet epätasaisesta jäästä, joten sektoria jouduttiin hitsailemaan. Etelänavalla, jonka alapuolella on maata, ei ole teitä – ainoastaan jäätä, lunta ja kiviä.

Kuplan palattua Australiaan 1964 se kiersi PR-kierroksella eri suurkaupungeissa. Sen jälkeen autolla osallistuttiin BP Round Australia -ralliin. Uskomatonta kyllä, yksilöllä voitettiin yleiskilpailu!

Teksti: J. Peltonen

 

http://www.youtube.com/watch?v=U7qgKgeVc5U