Maalipinnan kunnostus: Näin poista kiveniskemät

Kiveniskemät erottuvat rumasti erityisesti tumman auton keulasta. Esteettisten ongelmien korjaaminen pienentää myös ruostevahinkojen riskiä. Tässä on ohjeita ja vinkkejä kiveniskemävaurioiden omatoimiseen korjaamiseen.

Kiveniskemien paikkaamisessa tarvitaan hieman välineitä, mutta korjaus on tehtävissä varsin kohtuullisella rahamäärällä.

Keväiset kelit kohottavat kiveniskujen riskin ehkä kaikkein korkeimmalle. Lumien sulettua pienet kivet ja muut terävät kappaleet sinkoilevat ilmassa, ja ne tekevät rumaa jälkeä iskeytyessään auton keulaan. Myös tuulilasi on vaarassa, mutta tällä kertaa keskitymme maalipintaan.

Korroosioriskin takia maalipinnan läpäisseet reiät tulisi paikata mahdollisimman pian. Monelle kyseessä on kuitenkin esteettinen asia, sillä hiekkapuhallettu keula näyttää ikävältä. Työn voi teetättää tai tehdä itse.

Ainoa tapa, millä saa täydellistä jälkeä, on koko konepellin uudelleenmaalaus, mutta silloin se ei ole enää alkuperäinen. Maalaamisessa hankaluutena on maalin sävyttäminen, eikä muuten onnistunut jälki välttämättä sovikaan yhteen muun auton kanssa. Myös uudelleenmaalaus sisältää riskejä, ja vain huippuammattilainen onnistuu vaativassa työssä.

Edullisin tapa korjata kiveniskemät on tarttua tuumasta toimeen. Se vaatii muutamien kymmenin eurojen panostuksen välineisiin ja hieman aikaa.

Tärkeät tarvikkeet

Kiveniskemien paikkaamisessa tarvitaan tietysti oikeat työkalut. Vaihtoehtoja on toki olemassa, mutta esittelemme tässä jutussa yhden ratkaisun.

Puhdistukseen tarvitaan silikoninpoistoaine. Toisinaan myös silikonipesuna tunnettua ainetta käytetään nukkaamattomien liinojen avulla. Esimerkiksi niin sanotut vahausliinat sopivat tähän tarkoitukseen.

Mahdollinen ruosteenpoisto lienee vaikeimpia osioita käytännön tasolla, ja tähän on suositeltavaa käyttää avuksi esimerkiksi pienoishiomakonetta, joiden markkinoilla Dremel on tunnettu valmistaja. Ruostetta poistavia aineita vertailtiin Auto Bild Suomi 13/2016:ssa, ja siinä toiseksi sijoittunut Bilt Hamber Deox-gel on geelimäisen koostumuksensa vuoksi kätevä kiveniskemien tapauksessa.

1. Silikoninpoistolla varmistetaan pinnan puhtaus maalaamista varten. Maali ei tartu likaiselle, rasvaiselle tai silikonia sisältävälle pinnalle. 2. Pinnan karhennuksessa tarvittaviin välineisiin lukeutuvat hiomapaperi, pikaliima ja pyyhekumipäällä varustettu kynä.

Yksi erittäin kätevä työkalu, josta moni asiaan perehtymätön ei edes tiedä, on niin sanottu meikkauspuikko (englanniksi touch up stick). Se on ohut muovinen puikko, jonka päässä on erittäin pieni maalipää kiveniskemien täyttämiseen. Nimensä mukaisesti meikkauspuikko muistuttaa työkalua, jollaisen kuvittelisi löytyvän maskeeraajan pakista teatterin takahuoneesta.

Ehkä erikoisimmat, ja yllättävimmät, tarpeet liittyvät pinnan karhennukseen. Nämä ovat pyyhekumipäällä varustettu lyijykynä, pikaliima sekä rei’itin. Näiden käyttöön palataan myöhemmin, mutta kokonaisuuteen kuuluu vielä karkeuden 2500 hiomapaperia.

Edellä mainittujen lisäksi paikkamaalaukseen tarvitaan tietenkin maalit. Usein olisi hyvä olla pohjamaali, jotta alkuperäistä vastaava maalin kerrospaksuus saavutetaan. Joissakin tapauksissa pohjamaalina voi olla hyvä käyttää niin sanottua ruosteensyöjämaalia, jos kaikkea korroosiota ei saada poistettua muilla keinoin.

Toisena maalina tarvitaan itse värimassa, joka on onnistuneen lopputuloksen kannalta kaikkein tärkein aine. Värimassa tulee hankkia auton maalipintaa varten sävytettynä. Ei ole järkevää tyytyä yleisiin perusväreihin, sillä tällöin ei voi onnistua edes teoriassa. Sävytettyjä maaleja saa automaaleja myyviltä yrityksiltä, ja myös auton jälleenmyyjällä saattaa olla tarjolla valmiita paikkamaalipulloja.

Yksikerrosväreissä tuo värimassa toimii myös päällimmäisenä kerroksena. Nykypäivänä suurinta osaa maalatuista autoista peittää kuitenkin vielä suojaavampi lakkakerros. Tällöin myös kiveniskun optimaaliseen paikkaamiseen tarvitaan kirkaslakkaa.

Maalien kuivattamista voi nopeuttaa kuumailmapuhaltimella. Myös luonnonvaha, mikrokuituliina ja vahanlevitystyyny kuuluvat mahdollisiin tarpeisiin. Näistä viimeksi mainituista mikään ei kuitenkaan ole välttämätön.

Paikat puhtaiksi

Lähtökohta työn onnistumiselle on puhdas auto. Ideaalitilanteessa auto pestään kattavasti ja ajetaan lämpimään halliin kuivumaan hyvissä ajoin ennen kiveniskemien paikkaamista. Tähän on valitettavan harvalla mahdollisuutta.

Realistinen vähimmäisvaatimus on kuiva keli, sillä sateessa maalaaminen ei onnistu. Kiveniskemän puhdistus, mahdollinen ruosteenpoisto ja karhennus ovat avainasemassa paikkausta suoritettaessa. Pohjien on oltava kunnossa, jotta maali tarttuu oikein ja pysyy pitkään.

Reiän puhdistaminen rasvasta, vahasta ja muista mahdollisista epäpuhtauksista tehdään silikonipesulla tai silikoninpoistoaineella pyyhkimällä käyttämällä mitä tahansa nukkaamatonta liinaa. Tämä on helppo ja selkeä työvaihe.

Silikoninpoistolla varmistetaan pinnan puhtaus maalaamista varten. Maali ei tartu likaiselle, rasvaiselle tai silikonia sisältävälle pinnalle.

Ruosteet pois

Pohjamaalin läpäisseen ja jo korroosiota keränneen kiveniskemän paikkaaminen on haastavampaa. Se vaatii ruosteen huolellista poistamista, sillä muuten hapettuminen jatkuu maalipinnan alla, ja uusi maali tulee irtoamaan. Ensiksi olisi hyvä suorittaa mahdollisimman huolellinen mekaaninen ruosteenpoisto.

Koneellisesti ruosteen voi poistaa pienoishiomatyökalulla, jollaisesta käytetään puhekielessä usein valmistajan eli Dremelin nimeä. Tällaiseen sähkökäyttöiseen monitoimityökaluun voi liittää sopivan hiomapään, joka on hyvä valita kiveniskemän koon ja muodon mukaan. Varovainen pitää olla, sillä kone on näin hienoon työstöön varsin tehokas.

Jos mekaanista työstöä ei halua tehdä tai siihen ei ole välineitä, niin ruosteenpoistoa voi yrittää myös kemiallisesti. Kemiallisia ruosteenpoistoon tarkoitettuja aineita on runsaasti, mutta geelimäinen koostumus helpottaa merkittävästi kiveniskemien puhdistamista, ja näitä aineita on vähemmän tarjolla. Aineiden käyttöohjeet poikkeavat toisistaan niin paljon, että emme tartu aiheeseen tarkemmin.

Pyyhekumipäällä varustettu kynä, pikaliima, paperirei’itin ja hiomapaperi astuvat tässä kohtaa kehiin. Tarkoitus on rei’ittää hiomapaperista juuri kynän pyyhekumipään kokoinen pala. Tämä liimataan pikaliiman avulla kiinni kynään. Näin tehdyllä työkalulla saa kätevästi karhennettua kiveniskemän pohjan maalin tarttumista varten.

Lyijykynän kumipääkin vaatii jo kohtalaisen suuren kiven aiheuttaman reiän mahtuakseen siihen. Pienempien iskemien kanssa on hankalaa, mutta suurempiin iskemiin tämä menetelmä toimii hienosti. Hieman korroosiosta väriä muuttaneen kiveniskemän puhdistamiseen saattaa riittää pelkkä karhennus kynäpäällä, jolloin kaksi edellistä esiteltyä vaihetta voi ohittaa.

1. Paperirei’itintä hyödyntämällä hiomapaperista saa sopivankokoisen ja -mallisen palan kynää varten. 2. Pieni tippa pikaliimaa kynän pyyhekumipäähän riittää, jotta hiomapaperin saa kiinnitettyä hiontaa varten. Näin syntyy näppärä ja tarkka työkalu kiveniskemien karhentamiseen.

Vinkki vahasta

Ensiajatuksena kuulostaa täysin järjettömältä pyyhkiä pintaa vahalla, kun se on juuri puhdistettu maalaamista varten. Konsepti on kuitenkin varsin nerokas. Tarkoituksena on suojata kiveniskemän ympäristö vahalla, jotta se hylkii maalia maalausvaiheessa.

Tähän tulee ehdottomasti valita puhdas luonnonvaha, esimerkiksi karnaubavahapohjainen tuote. Hybridivahoja ja synteettisiä maalipinnan suojatuotteita on vältettävä. Näin siksi, että luonnonvaha on helpointa poistaa pinnasta silikoninpoistoaineella. Osa hybridivahoista ja synteettisistä suojatuotteista on tarkoituksella valmistettu erittäin kemikaalinkestäviksi, joten niiden poistaminen kokonaan saattaa aiheuttaa hankaluuksia.

Vahalla pyyhitään reilusti hieman suuremman alueen yli, eikä sen jäämiä tarvitse välttämättä vielä edes pyyhkiä pois mikrokuituliinalla. Vahaa menee väkisinkin tässä vaiheessa myös kiveniskemään, joten kolo on puhdistettava uudelleen. Aiemmin mainitut meikkauspuikot ja silikoninpoistoaine ovat tähän ylivertaiset välineet.

Puhtaaksi on tarkoitus saada tarkasti vain kiveniskemän aiheuttama kuoppa, jotta ympärillä oleva maalipinta hylkii maalia seuraavassa työvaiheessa. Näin ollen maali pyrkii kuin itsestään oikeaan paikkaan. Tämä vahalla suoritettava työvaihe ei suinkaan ole välttämätön, mutta se helpottaa mahdollisimman huomaamattoman paikkauksen suorittamista.

1. Maalipinnan pyyhintä vahalla ennen maalausta on nokkela niksi, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi. Maalattava iskemä on tietysti puhdistettava tämän jälkeen uudelleen. 2. Kiveniskemän pohja puhdistetaan silikoninpuhdistusaineella ja meikkauspuikolla.

Maalia pintaan

Lopulta päästään maalaukseen. Tämä on työvaiheena varsin yksinkertainen, joten sitä ei tarvita kovin tarkkaan ohjeistaa. Muutama vinkki on kuitenkin paikallaan.

1. Paikkamaalin niin sanotussa kynsilakkapurkissa oleva pieni pensseli on yleensä aivan liian suuri työväline kiveniskemän tarkkaan korjaukseen. 2.Meikkauspuikkoa hyödynnetään maalaamisessa: tässä levitetään pohjamaali hieman suurempaan kiveniskemään.

Meikkauspuikot on oikeastaan tarkoitettu juuri tähän työvaiheeseen, mutta niitäkin voi parannella. Erityisesti pienten reikien täyttöä varten meikkauspuikosta voi leikata pään pois, jolloin käyttöön jää vain teräväkärkinen muovitikku.

Kiveniskemää ei nimittäin maalata perinteiseen tapaan, vaan se täytetään maalilla. Maalia ei siis sudita, vaan sitä enemmänkin painetaan tai tökätään koloon, kunnes maalia on sopivasti. Teräväkärkisellä muovitikulla maalia saa pienen määrän kerrallaan tarkasti oikeaan kohteeseen.

1. Punainen pohjamaali erottuu selvästi vihreästä maalipinnasta. Ensimmäinen maalikerros on hyvä, joten seuraavaksi on värimassa vuorossa. 2. Kun meikkauspuikosta leikkaa kärjen pois, saa vieläkin tarkemman työkalun maalin levittämiseen. Tässä siirretään värimassaa kiveniskemään.

Työvaihe suoritetaan ensin pohjamaalille, sitten värimassalle ja lopuksi lakkakerrokselle. Kuivumista voi nopeuttaa kuumailmapuhaltimella, ja kaikkia näitä vaiheita saattaa olla tarpeen kerrostaa useampaan otteeseen. Alkuperäisestä maalista on hyvä arvioida kerrospaksuuksia, joita olisi tarkoitus noudattaa.

1. Maalikerroksien kuivumista voi nopeuttaa kuumailmapuhaltimella. Varovainen pitää olla, ettei maali kiehahda. 2. Suorakiiltovärien tapauksessa ei tarvita lakkaa, mutta muuten pinta suojataan juuri sillä. Lakan jälkeen pinta ei saisi enää olla kuopalla.

Jokainen kerros tulee kuivattaa kunnolla ennen seuraavaa, jotta näkee kuivumisesta aiheutuvan maalin vetäytymisen vaikutukset. Tarkoituksena on saada tasaisia kerroksia samalle tasolle, kuin mitä on alkuperäisessä maalissa. Vain lakkakerroksen kanssa on hyvä liioitella jättämällä se hieman koholle, jos tarkoituksena on vesihioa pinta myöhemmin.

Moni lienee tyytyväinen tähän lopputulokseen – autoa parin metrin päästä tarkastellessa näyttää siltä, että kiveniskemät ovat kadonneet. Siinä tapauksessa voitaneen onnitella suoritetusta työstä. Jäljestä saa kuitenkin vielä merkittävästi paremman pienellä lisävaivalla.

Tässä on varsin hyvin onnistunut kiveniskemän paikkaus. Lopputulosta voi vielä parannella, kun korjattu kohta on kuivunut muutaman viikon.

Vesihionta kuivana

Parin viikon kuivumisen jälkeen kiveniskemien pariin voi palata teemoilla vesihionta ja kiillotus. Näin saadaan korjauksen päällimmäinen kerros tasoitettua samaan tasoon muun maalipinnan kanssa ja kiiltoaste samanlaiseksi. Tämä auttaa huomattavasti paikkausjäljen häivyttämisessä.

Vesihionta ja kiillotus on varsin vaativa työvaihe, joka on täysin oma juttuaiheensa. Tämä kannattaa jättää suosiolla väliin, jos ei ole varma vaadittavista työkaluista ja työvaiheista. Ennen oman auton käsittelyä hommaa kannattaa harjoitella esimerkiksi romuttamolta haetulla konepellillä. Kiveniskemän paikkaus onnistuu hyvin siis myös ilman vesihiontaa, mutta tällöin paikkausjälki vain erottuu hieman kauempaa.

Ammattitaidosta ja halutusta lopputuloksesta riippuen tässä kiveniskemän paikkausprosessissa kuluu aikaa tunnista viikkoihin. Parannuksen saa aikaan nopeasti, mutta hyvän tekeminen saattaa kestää pitkään.