Maksaisitko autokopiosta 812 000 euroa? Tästä yksilöstä kyllä!

Se on kilpuri, jonka 2 488-kuutioinen nelinokkainen V8 tuottaa 260 hv. Siinä on neljä kaksikurkkuista kaasutinta. Mutta se ei ole aito.

Mikä kilpuri huudettiin Monacossa RM Auctions'in huutokaupassa 812 000 eurolla, vaikkei se ole edes aito?

Häikäisevän upeassa ratakilpurissa on viisivaihteinen vaihteistoakseliratkaisu, erillisjousitus edessä poikittaisin lehtijousin sekä takana De Dion -tuenta poikittaisin lehtijousin.

Hidastuksista vastaavat rumpujarrut joka pyörässä.

Mikä kilpuri siis huudettiin vastikään Monacossa RM Auctions'in huutokaupassa 812 000 eurolla, vaikkei se ole edes aito?

Kyseessä on pikkutarkasti rakennettu replica, yksi viidestä, jotka tehtiin alkuperäisten piirustusten mukaisesti.

Yksilön mukana seuraa FIA Historic-tekniikkapassi sekä kutsu saapua Silverstonen ratatapahtumaan kuluvana vuonna.

Lancian legendaarinen pääinsinööri Vittorio Jano loi GP-kaudeksi 1954 juuri tällaisen merkittävän kilpa-auton.

Myös originaalissa 1950-luvun Lancia D50:ssä oli 90-asteinen nelinokkainen V8, joka sijaitsi sellaisessa kulmassa, että vetoakseli kulki kuljettajan ohitse. Näin kuljettaja istui matalalla, joka pudotti auton painopistettä.

Alkuperäisessäkin oli viisinopeuksinen vaihteistoakseliratkaisu. Molemmat bensiinisäiliöt sijoitettiin takapyörien väliselle alueelle.

Kauden 1954 alussa mallia pidettiin jo ainoana todellisena kilpailijana Mercedes-Benz W196:lle.

Kaksinkertainen maailmanmestari Alberto Ascari siirtyi Ferrarilta johtamaan Lancia-teamiä, jossa olivat Gigi Villoresi sekä nuori Eugenio Castellotti.

Vaikkakaan D50 ei debytoinut ennen kuin vuoden 1954 viimeisessä osakilpailussa, Espanjan GP:ssä, Ascari ajoi karsinnoissa sekunnin nopeammin kuin Fangio Mercedes-Benzillä.

Kisassa hän oli ylivoimainen, ennen kuin pieni valmistustekninen vika johti keskeytykseen.

Seuraavalle kaudelle toiveet olivat korkealla. Ascari ja Fangio ajoivat Monacossa toukokuussa 1955 yhtä nopean ajan 1:41.1 ja starttasivat kisaan rinnakkain eturivistä.

Harmi kyllä Mercedes-Benz keskeytti ja Ascari ajoi Lancialla näyttävästi ulos Monacon satamaan.

Ihme kyllä, Ascari sai pelkkiä ruhjeita, mutta onni kääntyi vain neljä päivää myöhemmin Ferrari-testeissä Monzassa.

Lancian vetäytyminen radoilta julkistettiin 31. toukokuuta 1955.

Sopimuksen nojalla Scuderia Ferrarille toimitettiin kuusi täydellistä Lancia D50 -kilpuria moottoreineen ja varaosineen.

Samalla Fiat lupasi maksaa Ferrarille viiden vuoden ajan tukirahoitusta.

Sopimus ei olisi voinut tulla Ferrain kannalta parempaan aikaan, olivathan heiltä rahat vähissä eivätkä Ferrarin kausien 1954–55 omat kilpa-autot olleet vastanneet tehtaan odotuksia.

Ferrari kilpaili Lancia D50 -malleille vain kahdesti kaudella 1955, ennen kuin yksilöitä ryhdyttiin muuntelemaan kautta 1956 varten.

Nokkaan kiinnitettiin Ferrari-logot ja alustaan tehtiin useita  muutoksia.
Lancia-Ferrari nimettiin uudelleen: siitä tuli Ferrari 8CL.

Juan Manuel Fangio ajoi sellaisella vuoden 1956 GP-maailmanmestariksi.