Näitä tuskin olet nähnyt: Palmujen alta löytyy mielenkiintoisia autoaarteita

Buenos Airesin eteläpuolella, Argentiinassa on muuan poliisiasema, joka huokuu aivan erityistä charmia. Siis vanha poliisiasema?

Argentiinasta löytyy kiinnostavaa klassikkokalustoa. Toinen edestä lukien Argentiinan-painos Ford Falconista.​
Argentiinasta löytyy kiinnostavaa klassikkokalustoa. Toinen edestä lukien Argentiinan-painos Ford Falconista.​

Vartiokoirat haukkuvat vihaisesti, mutteivät onneksi pure. Vierailijan on kuitenkin tiedettävä se, ennen kuin uskaltautuu tontille. Aseman nimi on Comisaría de Policía, ja se sijaitsee San Vicenten kaupungin laitamilla Argentiinassa.

Tarkemmin sanoen kyseinen 25 000 asukkaan pikkukaupunki sijaitsee Buenos Airesin eteläpuolella, siellä, mistä alkaa kuuluisa Argentiinan Pampa. Sinne on Buenos Airesista matkaa tunnin verran.

Poliisiasema sijaitsee laguunin laidalla, neljän kadun risteyksessä: ne ovat nimeltään Educadora A. Guerrieri, Adolfo Korn sekä San Lorenzo. Lähellä on myös pikkukatu nimeltä El Gaucho.

Rakennus oli aikoinaan varsin komea villa, mutta nykypäivänä se näyttää aivan yhtä ränsistyneeltä kuin sen tontilla sijaitsevat autotkin. 

Monet autoista ovat lojuneet tontilla jo vuosikymmeniä, ne ovat kaikki joko varastettuja tai hylättyjä. Vanha pelti ruostuu sananmukaisesti palmujen alla, haalistuneiden värien loistaessa iltapäivän auringonvalossa.

Valikoimasta löytyy monenlaisia tyypillisiä Argentiinassa myytyjä merkkejä ja malleja, mukaan lukien amerikkalaisia avolavoja sekä Argentiinassa kokoonpantuja Peugeoteja sekä Renaulteja. 

Paikalla näkyy ehkä yllättäen myös yksinäinen Rättisitikka, joka seisoo puoliksi ruohikon peittämänä.

Niin, eikä missään nimessä saa unohtaa Argentiinan "kansallismallia", Ford Falconia. Sitä kauniskorista mallia, joka lanseerattiin alkujaan vuonna 1960 Yhdysvalloissa. Luodaanpa katsaus tämän mallin erikoiseen paikalliseen mallihistoriaan, joka erottuu kantamallistaan.

Mallia, joka esiintyy kuvassa.

Ford Falconia valmistettiin Argentiinassa lisenssillä ja määrätyin osin modernisoituna vuosina 1962–91, toisin sanottuna erittäin pitkänä ajanjaksona.

Esimerkiksi vuosimallissa 1982 oli havaittavissa sen aikaisten Taunuksen tai Sierran piirteitä alumiinivanteissa ja jäähdytinsäleikössä.

Aluksi 1962 oli vain sedan-kori ja 2,8-litrainen (170-kuutiotuumainen) rivikuutonen, kunnes 1963 oli ensimmäisen faceliftin vuoro. Falconin vuosimalleissa 1963–65 oli jo alumiininen poikkiripainen jäähdytinsäleikkö. 

Vuonna 1964 saatiin myös taksiversio sekä tehokkaampi Futura, jossa oli erilliset etuistuimet sekä vinyylikatto. Sen moottoriksi tuli tehokkaampi 116 hv kolmelitrainen (187 cid).

Ford Falcon nousi vuonna 1965 Argentiinan myydyimmäksi automalliksi peräti 11,6 prosentin osuudella.

Seuraavana vuonna tapahtui toinen facelift. Tuolloin saatiin muutoksia muun muassa jäähdytinsäleikköön sekä sivulistoitukseen.

Erityisen tärkeä lisäys oli vuonna 1967 esitelty farmariversio Falcon Rural ("maaseutumalli"), josta oli omat Futura- ja De Luxe -muunnoksensa.

Argentiinalainen Falcon-farmari on siitäkin erilainen pohjoisamerikkalaiseen esikuvaansa verrattuna, että sen akseliväli on yhtenevä sedanin kanssa.

Vuodesta 1968 Argentiinan Falconeihin tarjottiin korkeampipuristeisia rivikuutosia, ja 1969 oli vuorossa tehokkaampi 3,6-litrainen ja 132 hv tehoinen rivikuutonen optiotunnuksella 221XP. 

Tuossa koneessa oli paremmin virtaavat sylinterikansi sekä pakoputkisto. Samalla tuli ensi kertaa saataville neliportainen lattiamanuaali.

Vuonna 1970 Falcon De Luxeen ja Futuraan ilmestyivät neljät ajovalot. Kyseessä oli kolmas facelift. Uutta olivat myös 14 tuuman vannekoko sekä levyjarrut edessä. Myös etu- ja takapuskuri muotoiltiin uudelleen. 

Valinnaisena sai kapein punaisin kylkiraidoin varustetut teräsvyörenkaat. NYt vakiomoottoreiksi tulivat 188 cid ja 221 cid rivikuutoset.

Falcon Futura Rural -farmari poistui valmistuksesta ja sen korvasi vastaavasti varusteltu Falcon Rural De Luxe.

Neljäs facelift oli vuorossa vuonna 1973. Siinä vaiheessa lähdettiin erkanemaan yhä enemmän alkuperäisestä suunnittelusta. Esimerkkinä uudenlainen kojelauta, johon De Luxe -mallissa sai pyöreät mittarit sekä kierroslukunäytön. Uudessa jäähdytinsäleikössä oli poikittaiset palkit sekä nelivalot.

Vuonna 1973 esiteltiin myös urheilullinen kaksiovinen hardtop Falcoin Sprint, jossa oli m uun muassa tehokkaampi 3,6-litrainen (221 cid) ja 166-hevosvoimainen rivikuutonen sekä 14-tuumaiset urheilulliset vanteet Firestone-ristikudosrenkain.

Falcon Sprintin erikoisuuksiin lukeutuivat nahkakehäinen ohjauspyörä, erilliset etuistuimet sekä lisämittarit.
Samana vuonna Rural-farmarista poistui De Luxe -versio. Lisäksi esiteltiin Falcon Ranchero -avolava, jossa oli valinnaisesti tehokkaammat jarrut.

Vuoden 1978 viides facelift toi mukanaan lähinnä muovisen, eri näköisen jäähdytinsäleikön, uudenlaiset Ford-logot, uudenlaiset ovien ulkokahvat sekä tehokkaamman ilmanvaihtojärjestelmän. Näkyvimpänä muutoksena siirryttiin yksittäisiin, kulmikkaisiin ajovaloihin. Urheilullisiin versioihin sekä De Luxe -malleihin sai vakiona 175/70 R 14 -kokoiset teräsvyörenkaat.

Vuoden 1982 kuudes ja viimeinen facelift toi muutoksia, jotka antoivat korostuneemmin sukunäköä sen ajan uusiin Taunukseen, Sierraan ja Escortiin. Uutta olivat esimerkiksi kookkaat, nelikulmaiset takavalot, joihin tulivat oranssit vilkut amerikkalaistyyppisten punaisten sijaan, uudenlaiset puskurit sekä vihreiden sävylasien sijaan pronssisävyiset.

Rural-farmarissa säilytettiin kuitenkin alkuperäiset pyöreät takavalot.

Samana vuonna ohjelmistosta pudotettiin Taxi- ja Sprint-muunnokset. Lisäksi Futuran nimi muutettiin eurohenkiseksi Ghiaksi. Nyt moottoreiksi sai myös 2,3-litraisen nelisylinterisen bensiinimoottorin (90 hv).

Erikoisuutena vuodesta 1988 sai myös (harvinaisen) 2,4-litraisen, italialaisen VM:n valmistaman 70-hevosvoimaisen dieselin. Paikallinen kokoonpanotehdas ei kuitenkaan kyennyt toimittamaan moottoreita riittävän nopeaan tahtiin. Useimmat dieseleistä asennettiin Falcon Ranchero -avolavoihin. 

Falcon Rancheroon sai 3,3-litraisen (84 hv) sekä 3,6-litraisen rivikuutosen lisäksi edellä mainitun 2,3-litraisen bensiininelikon, joka kulutti kuitenkin enemmän kuin uskomattoman taloudelliset kuutoset, vaikka nelikossa sovellettiin neliportaista manuaalilaatikkoa verrattuna kuutosten kolmiportaiseen manuaaliin.

Nelisylinterinen 2,3-litrainen oli itse asiassa sama kuin argentiinalaisissa Taunus- ja Sierra-malleissa.

Falcon Ghiaan oli tarjolla lähtökohtaisesti 3,6-litrainen rivikuutonen (109 hv), ellei asiakas tilannut 140-hevosvoimaista kahdella kaasuttimella varustettua Ghia SP -muunnosta. Vuonna 1982 esiteltiin myös matalapuristeinen 3,6-litrainen (103 hv).

Vuonna 1989 esiteltiin vielä Max Econo -versio, jossa oli 3-litrainen (188 cid) rivikuutonen. Kaikkinainen Falconille ominainen kromivarustus poistettiin ajanhenkisesti vuosimalliin 1990.

Vuosimalli 1991 jäi viimeiseksi, ilman lisämuutoksia. Kahtena viimeisenä vuonna Falconia valmistui kumpanakin enää reilut pari tuhatta kappaletta.

Ford Falcon oli paitsi lujarakenteinen, etenkin pienmmällä rivikuutosella 3,3 litran iskutilavuuteen nähden uskomattoman pieniruokainen malli, jolla pystyi ajamaan tankillisella jopa yli 1000 kilometriä. 

Argentiinan takavuosien poliisivaltiopyörteiden vuoksi Falcon kärsi kuitenkin henkisen kolauksen, olihan malli esimerkiksi salaisen poliisin käytössä – mustat Falconit ilman rekisterikilpiä tulivat kansalaisille aikoinaan tutuiksi.

Kuriositeettina kerrottakoon, että argentiinalaisilla Falconeilla ajetaan edelleenkin Turismo Carretera -nimisissä paikallisissa ratakisoissa. 

Vuonna 1937 luotu sarja on maailman vanhin edelleen ajettava ratakisa. Kisoja ajetaan Argentiinassa uskomattoman monella kolmellakymmenellä kahdeksalla eri radalla.