Nämä ovat motoristien kohtalokkaat kesävirheet – lähes joka 3. kuollut humalassa!

Kesä-, heinä- ja etenkin elokuu ovat motoristille onnettomuusaltista aikaa. Valtaosa vuosina 2006–2009 motoristien kuolemaan johtaneista onnettomuuksista – 113 kappaletta – tapahtuivat juuri loppukesän aikana.

Kesä-, heinä- ja etenkin elokuu ovat motoristille onnettomuusaltista aikaa. Valtaosa vuosina 2006–2009 motoristien kuolemaan johtaneista onnettomuuksista – 113 kappaletta – tapahtuivat juuri loppukesän aikana.

Tutkimusjaksolla menehtyneistä motoristikuljettajista peräti 30 prosenttia oli alkoholin tai huumaavan aineen vaikutuksen alaisena.

Tiedot käyvät ilmi Liikennevakuutuskeskuksen tutkimusraportista.

Moottoripyöräilijän kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa esiintyy usein moottoripyöräilijän käyttämä liian suuri ajonopeus tilanteeseen tai kuljettajan taitoihin nähden. Yleisimmät onnettomuudet ovat olleet tien kaarteesta ulos suistumisia ja risteysajon tai muun ajoneuvon kääntymisen yhteydessä tapahtuneita yhteenajoja.

Yleinen tekijä suistumisonnettomuuksissa on ollut liian korkea ajonopeus kaarteeseen saavuttaessa. Suistumista on monesti edeltänyt ajoneuvon hallinnan menetys, äkkijarrutus tai kuljettajan mahdollinen säikähtäminen. Varsin yleisiä ovat myös risteys- tai liittymäalueilla tapahtuneet yhteenajot, joissa tyyppitapaus on toisen ajoneuvon kääntyminen suoraan ajavan moottoripyörän eteen.

Risteys- ja kääntymisonnettomuuksissa on myös tyypillistä muun ajoneuvon kuljettajan tekemä havaintovirhe lähestyvästä moottoripyörästä. Syynä tähän on usein ollut motoristin raju kiihdyttäminen tai muun liikenteen rytmistä selkeästi poikkeava tilannenopeus. Muu liikenne ei voi mitenkään luotettavasti arvioida voimakasta ylinopeutta lähestyvän moottoripyörän todellista nopeutta.

Suurin osa moottoripyöräilijöistä käytti asianmukaisesti kiinnitettyä kypärää, mutta onnettomuuksien uhrit paiskautuivat yleensä niin suurella nopeudella päin toista ajoneuvoa tai tieympäristössä olevaa estettä, että muut kehoon kohdistuneet vammat olivat kohtalokkaita.

Teksti: Harry Kuurio

Lähde: Liikennevakuutuskeskus