Pieni on kaunista autoissakin – huh mitä kummajaisia!

Ekologisten ja taloudellisten seikkojen ohjaamana nykyautojen suunta on kohti pienempiä ja vähemmän kuluttavia malleja. Loistoautot eivät ehkä ole aina in, mutta mitä historia opettaa toisesta ääripäästä?

Ekologisten ja taloudellisten seikkojen ohjaamana nykyautojen suunta on kohti pienempiä ja vähemmän kuluttavia malleja. Loistoautot eivät ehkä ole aina in, mutta mitä historia opettaa toisesta ääripäästä?

Pienen pitäisi olla kaunista menestyäkseen, mutta autonvalmistajat ovat monesti unohtaneet tämän näkökannan erilaisia kummajaisia luodessaan. Hyväkin idea voidaan pilata huolimattomalla tai mauttomalla muotoilulla, sillä harva tahtoo näyttäytyä rumassa autossa. IS kuvasi Techno Classica Essenissä kolme esimerkkiä kauniisti ilmaisten erikoisesta, mikrokokoisesta autosta.

Fuldamobilia valmistettiin Saksassa vuosina 1950–1969. Fuldamobilin 1950-luvun Fram King -malleissa oli 2-tahtinen, 0,2-litrainen Fichtel & Sachs -moottori, joka tuotti 10 hevosvoimaa. S7:n huippunopeus oli noin 80 km/t, ja sitä valmistettiin kaikkiaan vain noin 700 kappaletta.

Keskimmäisen kuvan saksalainen Spatz on todellinen kummajainen ja erikoisuus autohistoriasta. Vain vuosina 1956–1958 toiminut tehdas sai valmiiksi ainoastaan 1 588 kappaletta Spatz- ja Viktoria 250-avoautoja.

Viktoriassa oli 14 hevosvoiman 2-tahtimoottori, joka siivitti avoauton 97 km/t huippunopeuteen. Viktoria 250:ssa oli 1,95 metrin akseliväli ja se painoi 690 kiloa.

Mini Marcosia valmistettiin alunperin vuosina 1965–1970, mutta kysyntää on riittänyt tarpeeksi auton valmistamiseksi myöhemminkin niin 1970-, 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla.

Nimensä mukaisesti Marcos käytti aluksi BMC Minin moottoria sekä etu- ja taka-akselien apurunkoja jousituskomponentteineen.

Otsikkokuvan Mini Marcosissa oli 1,8 metrin akseliväli ja sen kilpaversio oli kohtalaisen kilpailukykyinen 1960-luvulla.

 

Teksti ja kuvat: Harry Kuurio