Pienoismalliautot ovat mukava harraste

Suomessa on paljon vakavahenkisiä keräilijöitä, joilla on valtaisia kokoelmia. Pienoisautoja voi kuitenkin keräillä myös sivutöikseen, sijoittamatta niihin paljon – ihan sillä perusteella, että jos jokin harvinainen auto löytyy mallina, sellainen saattaa löytää tiensä kokoelmiin.

Suomessa on paljon vakavahenkisiä keräilijöitä, joilla on valtaisia kokoelmia. Pienoisautoja voi kuitenkin keräillä myös sivutöikseen, sijoittamatta niihin paljon – ihan sillä perusteella, että jos jokin harvinainen tai erikoinen auto löytyy mallina, sellainen saattaa löytää tiensä omiin kokoelmiin.

Allekirjoittanut on keräillyt 1/43-mittakaavan automalleja monen muun autotoimittajan tapaan säännöllisen epäsäännöllisesti vuosikymmeniä. Aina silloin, tällöin löytyy harvinaisia tai muuten vain erikoisia malleja kaikilta mantereilta. Sellaisia, joilla on omassa kokoelmassa tunnearvonsa, kuten australialainen 1971 Ford Falcon.

Rajoitettuihin valmistuseriiin lukeutuu New Yorkin osavaltiosta löytynyt, hienosti viimeistelty 1958 Fargo -kuljetusauto, joka oli NAPA-autotarvikeketjun myymälässä, yhtiön väreissä, mutta myös Aeroflotin Follow Me -auto Volga-farmari tai liikennemiliisin Latvija-bussi ovat erikoisia.

Kalpalan veljesten ralliväreihin maalattu 1954 Panhard PL 17 on lipunut haaviin kotimaassa. Melkoista sommittelua käsitavarana teetti 1/18-mittakaavaisen 1955 Chevrolet Nomadin kuljetus Suomeen Kapkaupungista, mutta siitäkin selvittiin. Texasista löytyi laadukas 1/43 Hummer H2, Lontoosta taas 1960 Ford Zephyr.

Jopa etsivä Columbon Peugeot 403 -avoauto on löytynyt. Kisakalustoa edustaa siivekäs, kissansilmä-takavaloin toteutettu 1959 Chevrolet Impala, NASCAR-värityksessä. Aivan oma lukunsa ovat eri merkkien PR-uutuusmallit.

Mukavinta on toki se, ettei koskaan tiedä, mitä kulman takaa sattuu löytymään täydennykseksi – ilman mitään keräilypaineita. Hankalaksi automallien keräilyn tekee säilyttäminen, sillä mallit vievät mittakaavasta riippumatta melkoisesti tilaa.

 

Teksti ja kuva: J. Peltonen