Suzuki Alto 1.0 GL automaatti on pikkuautoksi hienostunut

Voiko näin kompaktin kokoluokan auto olla toimiva kokonaisuus erilaisissa asiayhteyksissä – muuallakin kuin pelkässä kaupunkipyörityksessä? Otimme asiasta selvää koeajamalla Alton automaattivaihteisen version. Jos on kauan sitten ajanut vain ensimmäisen polven Altolla, jota tuotiin Suomeen huomattava määrä, on aiheellista päivittää tilanne. Tämä auto on siihen nähden kuin toisesta aurinkokunnasta.

Voiko näin kompaktin kokoluokan auto olla toimiva kokonaisuus erilaisissa asiayhteyksissä – muuallakin kuin pelkässä kaupunkipyörityksessä? Otimme asiasta selvää koeajamalla Alton automaattivaihteisen version. Jos on kauan sitten ajanut vain ensimmäisen polven Altolla, jota tuotiin Suomeen huomattava määrä, on aiheellista päivittää tilanne. Tämä auto on siihen nähden kuin toisesta aurinkokunnasta.

Alusta lienee ensimmäinen seikka, joka kompaktissa Altossa kiinnittää positiivisesti huomion. Ulkomittojen perusteella ei varmaankaan odottaisi niin jämäkkää ja samanaikaisesti ajomukavaa jousitusta, mutta toteutuksessa on onnistuttu tosi hienosti. Peräti niin hyvin, ettei automaattivaihteisella Altolla tunnu lainkaan hankalalta luotsata vaikka Helsingistä Jyväskylään – kaiken kukkuraksi ilman kahvitaukoja! Eikä tämä ole liioittelua.

Ajonhallintajärjestelmä ei sisälly vielä GL-malliin, vaan sen saa vasta kalleimman GLS:n yhteydessä. Turvatyynyjä on GL:ssäkin jo neljin kappalein.

Aisin-automaattivaihteisto edustaa perinteistä nestetyyppistä. Se onkin malliston todellinen uutuusominaisuus, sillä muilta osin Alto on säilynyt ennallaan.

Neliportainen laatikko istuu Altoon erittäin pätevästi ja antaa ajoon kaivattua vaivattomuutta kaupunkiajossa, mutta sopii ehdottomasti myös maantielle. Itse asiassa automaatti silaa piskuisesta Altosta pikkuylellisen.

Automaatti-Alto kiihtyy sataan tasan 17 sekunnissa eli kolme sekuntia manuaalia verkkaisemmin, mutta suhteellisen ärhäkkä, 996-kuutioinen monipistesuihkutteinen kolmisylinterinen (67 hv/50 kW)  tuntuu käytännössä vievän vaunua rivakammin, ainakin yhden hengen kuormalla.

Parasta vääntöä saavutetaan vaatimattomat 90 Nm/3400 r/min, mutta moottori tuntuu käytännössä ratkaisevasti pirteämmältä kuin paperilla.

Tehtaan yhdistetyksi kulutukseksi ilmoitetaan 5,2 l/100 km. Mittasimme koeajon puitteissa 955-kiloiselle kulutuslukeman 5,6 l/100 km, joka kuulostaa mukavalta.

Moottorin melutaso pysyy kiihdytyksiä lukuun ottamatta miellyttävän alhaisena, ja sisämelu koostuukin kitkarenkain pääasiassa voimakkaasta rengasmelusta sekä jossain määrin tuulen kohinoista pilareissa.

Huolimatta ohjauspyörän syvyyssäädön puuttumisesta, ajoasennosta säätää rennon – korkeussäätö löytyy kyllä.

Mittaristo on aivan perusluonteinen, käsittäen vain nopeus- ja matkanäytöt. Selkeys on silti kohdallaan. Kojelauta on kaikkinensa pelkistetyn helppokäyttöinen.

Tehdasradion asemahaku toimii asiallisesti ja äänentoisto on pikkuautoksi sinänsä riittävä, mutta sisämelua ajatellen tehokas patteristo voisi olla jälkiasennuksena paikallaan.

Vaikka etuistuimet ovatkin perustyyppiset, ne antavat kunnollisen sivutuen, minkä lisäksi istuinosa on mitoitettu sopivaksi pitkäjalkaisellekin kuljettajalle.

Takaistuimella on jo eri sointi: siellä pitkäjalkaisella alkaa jo tehdä vähän tukalampaa ainakin pitkällä matkalla, eikä päätilaakaan jää paljon.

Takamatkustajan kannalta piskuinen Alto on siis selkeästi kaupunkiauto, kun puolestaan edessäistujat viihtyvät huoletta vaikka satoja kilometrejä.

Toisin kuin voisi arvella, takaistuimelle  käynti sujuu reilusti aukenevista ovista tosi vaivattomasti.

Takasivulasit aukenevat samoin kuin monien kolmiovisten takasivulasit, eli raolleen säpin varaan. Pikkuerikoisuus!

Mukitelineitä on keskikonsolissa kaksin kappalein, joten kuumaa kahvimukia ei tarvitse poltella hyppysissä. Käytännöllistä säilytystilaa saadaan konsolin ohella myös etumatkustajan syvässä avolaarissa, sillä varsinaista hansikaslokeroa Altossa ei ole.

Ovikotelot ovat niin epäkäytännöllisen kapeat, ettei niihin mahdu juuri ohutta tiekarttaa enempää.

Tavaratilasta saa suurimmillaan tasapintaisen, mutta takaselkänoja on yksiosainen ja vaatii samanaikaisesti molempien päätyjen vetolenkkien nykäisyn – kuulostaa hankalalta, mutta hoituu varsin näppärästi.

Perustavaratila jääkin sitten ymmärrettävästi tosi pieneksi.

Alto 1.0 GL on automaattivaihteisena sellainen pikkuauto, johon voi helposti ihastua – naiskohderyhmän lisäksi sen ajo-ominaisuudet puhuttelevat taatusti myös miehiä. Hinnaltaankin 13 627 euron Alto GL on ilman muuta tutustumisen arvoinen tapaus.

 

Teksti ja kuvat: J. Peltonen