Tästä Volvo-urheiluautosta useimmat eivät ole koskaan kuulleet

Kaksipaikkainen roadster nimeltä Volvo Sport julkistettiin 2. kesäkuuta 1954. Kyseessä oli Volvo ensimmäinen urheiluauto, joka nyt täyttää 60 vuotta.

Volvo P1800 ei siis todellakaan ole merkin ensimmäinen urheiluauto, vaikka niin voisi äkkiseltään kuvitella.

Omamassaltaan kevyttä ja tekniikaltaan luotettavaa mallia ei kuitenkaan valmistettu kuin 67 kappaletta, joidenkin tietojen mukaan 68.

Jäähdytinsäleikkö oli muodoltaan 1950-luvun henkisesti turbiinimainen ja kookas.

Volvo Sportin akseliväli oli 20 cm lyhyempi verrattuna Volvo PV 444 -henkilöautoon, jonka tekniikkaa urheiluautossa sovellettiin.

Konepellin alla oli 1,4-litrainen PV 444:n nelisylinterisen moottorin viritetty versio, varustettuna kahdella kaasuttimella. Tehoa saatiin 70 hevosvoimaa.

Huippunopeutta Volvo Sportille luvattiin 155 km/h.

Volvo Sport oli välitön seuraus Volvon perustajan ja pääjohtajan, Asser Gabrielssonin useista tutkimusmatkoista Yhdysvaltoihin 1950-luvun alussa.

Gabrielsson halusi ennen urheilumallin lanseerausta oppia mahdollisimman paljon Atlantin takaisista markkinoista, jolloin hän tapasi lukuisia autoalan vaikuttajia.

Eräs amerikkalaisyhtiö, jonka edustajien kanssa hän asioi, oli Kalifornian Montecitossa toiminut Glasspar.

Glasspar oli valmistanut vuodesta 1951 veneiden kölejä sekä urheiluautokoreja uudesta materiaalista, lujitemuovista – tai kuten siihen aikaan sanottiin, lasikuidusta.

Lujitemuovinn valmistusprosessi kiinnosti Gabrielssonia suuresti, ja sen vuoksi hän halusi tietää, miten materiaali toimisi Ruotsin olosuhteissa.

Samalla hän totesi Yhdysvalloissa olevan laajaa kiinnostusta pieniin, eurooppalaisiin urheiluautoihin. Niinpä hän teki päätöksen: Volvon piti rakentaa oma urheiluauto.

Glasspar sai vuonna 1953 tehtäväkseen suunnitella Volvolle urheiluautokorin, valmistaa korimuotit sekä rakentaa ensimmäisen prototyypin.

Yhtiön tehtävänä oli myös kouluttaa Volvon henkilökuntaa suunnittelemaan ja valmistamaan lujitemuovikoreja.

Kotiin Göteborgiin palattuaan Volvon insinöörit saivat tehtäväkseen kehittää sopivan rungon, jolle lujitemuovikori voitaisiin asentaa.

Projekti eteni hyvin nopealla aikataululla. Vuoden 1954 alkuun menessä Glasspar toimitti Volvolle ensimmäisen ajokelpoisen prototyypin, joka kuitenkin oli vielä kaukana täysin valmiista tuotteesta.

Yksilöstä puuttuivat esimerkiksi kangaskatto ja alas laskettavat sivulasit. Prototyyppejä kritisoitiinkin ankarasti tehtaan sisäisissä testeissä.

Alusta oli liian heikkorakenteinen, lujitemuoviin tuli murtumia, eivätkä ovien sovitukset olleet läheskään sitä, mitä piti.

Kaiken kukkuraksi kolmiportainen manuaalivaihteisto oli kaukana urheilullisesta.

Torslandan lentokentällä järjestettyyn esittelytilaisuuteen mennessä saatiin valmiiksi kaksi muuta prototyyppiä. Näin Volvolla saatettiin näyttää merkin olevan tosissaan urheiluautoprojektissaan.

Paikalla olleille kerrottiin, että Volvo Sport tulisi markkinoille vuonna 1955, ja että aluksi valmistettaisiin kolmensadan kappaleen erä vientiin..

Välittömästi esittelyn jälkeen Volvo järjesti kolmen Sportin voimin esittelykiertueen ruotsalaisilla piirimyyjillä.'

Ensimmäiset Volvo Sportit toimitettiin asiakkaille keväällä 1956. Autot vietiin Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan, Marokkoon ja Yhdysvaltoihin.

Sporteja toimitettiin myös ruotsalaisille asiakkaille – vaikka alun pitäen Volvo Sport tarkoitettiin yksinomaan vientimalliksi.

Siinä vaiheessa autoa oli suunniteltu uudelleen monin kohdin. Siihen saatiin kangaskatto ja alas veivattavat sivulasit.
Sitä vastoin vaihteisto oli edelleen vain kolmivaihteinen.

Sportin valmistus ja myynti sujuivat verkkaisesti. Ensimmäisenä vuonna valmistui vain 44 autoa.

Vuonna 1957 tehtiin 23 lisää, mutta heti uuden toimitusjohtajan, Gunnar Engellaun otettua yksilön ajoon viikonlopuksi, hän päätti, että tuotanto piti lopettaa välittömästi.

Malli ei vastannut Volvon laatuvaatimuksia ja lisäksi tehdas menetti rahaa jokaisen valmistetun yksilön myötä.

Kaikkiaan autoja valmistui 67, joskin myöhemmin huomattiin kahdell autolle annetun ilmeisesti vahingossa sama alustanumero 20.

Näin ollen Volvo Sporteja valmistui yhteensä 68 kappaletta.
Yllättävää sinänsä, useat yksilöistä ovat edelleen olemassa, sillä viidenkymmenen Volvo Sportin olinpaikka tiedetään.

Huolimatta tämän Volvo P1900:n epäonnistumisesta (malli tunnettiin tehtaan sisäisesti sillä nimellä, eikä Sportina) Volvolla hyödynnettiin projektiin liittynyttä hyödyllistä tietoa.

Pian Volvo Sportin hyllytyksen jälkeen Gunnar Engellau näytti vihreää valoa uudelle, teräskorisele urheiluautolle.

Neljä vuotta myöhemmin Volvo P1800 oli valmis, ja mallista tuli menestys.