Testissä yhdeksän vahaa

Auton peseminen on helpompaa, jos maalipinnan suojana on vahakerros. Testasimme, minkälaisella vahalla saa hyvän ja kestävän kiillon.

Ideana oli hankkia kaikilta valmistajilta kaksi vahaa, joista toinen olisi puhdistava, ja toisella viimeisteltäisiin pintaan lopullinen suoja ja loisto. Malcon NanoCare Pastavaha leviteltiin pintaan yhdellä kerralla, sillä emme löytäneet sille pariksi mitään puhdistavaa pohjavahaa.

Teimme kokeen kahdella erikuntoisella maalipinnalla. Toinen oli varsin hyvässä kunnossa ollut pakettiauton kylki, toinen saman auton perässä. Pakettiauton pysty perä kerää ”ihastuttavan” hyvin kuraa, ja maalipinta on ainakin kurakeleillä jatkuvassa hiukkaspyörityksessä.

Pinnat puhtaaksi

Testipinnat puhdistettiin ennen testiä mahdollisimman huolellisesti ”oikealla” liuotinpesuaineella, jotta mahdollinen vanha vaha saatiin pois pinnasta. Perä oli huomattavasti työläämpi puhdistettava kuin kylkipelti. Peräpelti tuntui vielä ensipesun jälkeen karhealta, joten puhdistus tehtiin uudelleen hankaamalla tarmokkaammin. Jos olisi haettu täydellistä lopputulosta, perä olisi pitänyt puhdistaa vielä jollakin hionta-aineita sisältäneellä aineella. Ideana oli kuitenkin testata sitä, miten kaksinkertainen vahakäsittely selviää puhdistamisen haasteesta.

Pintojen kuivuttua perään ja kylkeen rajattiin eri vahoille alueet, ja alueiden kiillot mitattiin Elcometer-kiiltomittarilla. Kiiltomittari heijastaa pintaan valoa, jonka takaisin heijastuva määrä kertoo pinnan kiiltävyydestä.

Tulokset on laskettu sen mukaan, montako prosenttia käytetty vaha paransi kiiltoa. Niillä merkeillä, joilla oli testissä kaksi eri ainetta, kiillon parantuminen mitattiin myös ensimmäisellä aineella tehdyn käsittelyn jälkeen. Jos käytössä oli vain yksi aine, käsittely tehtiin vain kerran.

Vahauksen kestävyysarvosana on laskettu sen mukaan, montako prosenttia käsittelyn jälkeinen kiiltomäärä heikentyi testin aikana. Ennen tätä loppumittausta pinnoilta huuhdeltiin ensin irtolika painepesurilla, ja varsinainen pesu tehtiin sienellä ja Malcon Verry Berry -pesuaineella.

Ensin puhdistavalla

Kaikilla nykyvahoilla pinnan käsitteleminen on helpompaa, kuin mitä se aikanaan oli kovavahoilla.

Ensimmäinen käsittely tehtiin siis puhdistavilla vahoilla, jotka jo paransivat (yleensä) kiiltoa. Korrekin kliineripurkki antaa hieman ristiriitaista tietoa siitä, mitä aine oikeastaan on. Etupuolen etiketissä lukee Kliinerin alla toisella kotimaisella kielellä, että se on ”puhdistusvahaa”, ja takakannessa lukee lisäksi, että se on pastamainen puhdistus- ja kiillotusvaha. Näiden tietojen perusteella laskimme sen kuuluvan vahoihin.

Toisesta purkista lopullinen kiilto

Toisella aineella käsittely vaihtelee hieman eri merkkien välillä, joten ohjeisiin kannattaa tutustua. Autoglymin ”kulta” eli Extra Gloss Protection vaatii eniten aikaa, mutta se on vähätöisin, koska pinta pyyhitään kosteaksi ilman painamista ja hankaamista. Tämän jälkeen käsitelty kohta jätetään kuivumaan täysin kuivaksi – tallissa tehtynä siis käytännössä noin tunniksi. Muiden aineiden välillä ei ole suurempia eroja.

Hyväkuntoinen maalipinta

Hyväkuntoisen pinnan käsitteleminen puhdistavalla Fixksella heikensi kiiltoa. Malco, jolla siis tehtiin vain yksi käsittely, ei vaikuttanut millään tavalla jo valmiiksi varsin kiiltävän pinnan loisteeseen. Muilla tuotteilla kiilto parani alkuperäisestä jonkin verran jo ensimmäisellä aineista.

Autoglym ”kulta” ei lisännyt pinnankiiltoa siitä, mihin ”punainen” oli sen nostanut. Fixuksen Kestovahalla käsitellyn pinnan kiilto lisääntyi lopulta lähes saman verran, kuin mitä Autoglymillä käsitellyn kohdan kiilto. Korrekin Kestovaha tuplasi Kliinerin aikaansaaman kiillon paranemisen.

Sonax ansaitsee kiitoksen etupuolen etiketin antamasta informaatiosta. Siitä on helppo nähdä, mitkä ovat kyseisen aineen puhdistus- ja suojaustehot. Sonax Cleaner +wax 3 paransi hyväkuntoisen maalipinnan kiiltoa liki saman verran, kuin Korrekilla kahdella aineella käsiteltynä. Sonax Brilliant wax ei enää lisännyt kiiltoa, joten lopullinen parannus jäi hieman alle Korrekin tuloksen.

Hyväkuntoisemman maalipinnan kohdalla jäi hieman epäilyttämään, olisiko maalipinnassa ollut liuotinpesusta huolimatta jonkin verran vanhaa karnaubavahaa, vaikka vahauksesta oli kulunut puoli vuotta. Tästä kielii hieman se, että karnaubavahaa sisältävä Malco ei nostanut kylkipellin kiiltoa, ja se, että Fixus puhdistavavaha heikensi kiiltoa. Tämän vuoksi vahauksen kiiltoa parantava vaikutus arvosteltiin heikkokuntoisella pinnalla suuremmalla painoarvolla.

Heikkokuntoinen maalipinta

Huonompikuntoisella maalipinnalla vahaamisen vaikutukset näkyivät myös ilman kiiltomittaria ja tuntuivat sormin koitettaessa. Hiekkahiukkasten pyörityksestä nauttinut pakettiauton peräpelti muuttui kaikilla aineilla tuntuvasti tasaisemmaksi.

Tällä heikompikuntoisella pinnalla parhaan lisäyksen kiiltoon teki Korrek. Oikeastaan jo Korrekin Kliineri teki parannuksen kiiltoon, eikä sen päälle vedetty Kestovaha enää lisännyt kiiltoa samalla tavalla kuin hyväkuntoisella maalipinnalla. Mutta joka tapauksessa Korrekilla saatiin heikkokuntoiseen pintaan suurin kiillon paraneminen.

Fixuksen nimikkovahat paransivat huonokuntoisen maalipinnan kiiltoa toiseksi parhaiten – mikä oli hieman yllättävää, sillä ne olivat edullisia. Kestovahan kerrotaan olevan erinomainen vaha kaikille puhdistettaville pinnoille ja Kiiltovahan tarjoilevan erinomaisen kiiltävän suojan. Hyväkuntoisella maalipinnalla Kiiltovaha heikensi alkuperäistä kiiltoa, mutta se nosti huonokuntoisen pinnan kiiltotasoa jonkin verran. Vasta Kestovaha nosti kiillon sellaiseksi, että tulos oli toiseksi paras.

Sonaxin kaksikko paransi huonokuntoisen pinnan kiiltoa kolmanneksi eniten. Sonax Cleaner +wax nosti kiiltoa saman verran kuin Malcon NanoCare, jota laitettiin siis vain yksi kerros. Brilliant wax nosti Sonax-pinnan kiillon kolmanteen sijaan oikeuttaneelle tasolle.

Autoglymin tuotteilla kiillon parantaminen jäi huonokuntoisella pinnalla hieman heikommaksi kuin Malcolla. Kakkosvaiheessa huonokuntoiselle pinnalle laitettu Autoglymin ”kulta” paransi vain hieman ”punaisen” aikaansaamaa kiiltoa.

Maalipinnan kiilto mitattiin Elcometer-kiiltomittarilla.

Kestää ja pysyy?

Vahatestin kolmantena osiona oli vahakerroksen kestävyys. Kestävyyttä mitattiin siten, että autolla ajettiin vajaat 3 000 kilometriä. Pääosa kilometreistä kertyi vetisen kosteissa olosuhteissa, joten suolalla sulana pidetyltä tieltä ilmaan lähteneet hiukkaset pääsivät ryöpyttämään maalipintaa varsin tehokkaasti. Selvää oli, että kylkipellissä olleet testialueet pääsivät huomattavasti vähemmällä kuin pystyssä peräpellissä olleet kohdat. Eli oli arvattavissa, että perässä olleet kohdat menettäisivät enemmän kiiltoa kuin kyljen testialueet.

Ennen mittauksia pinnat huuhdeltiin painepesurilla ja pestiin sienellä käyttäen esipesussakin käytettyä runsaasti vaahtoavaa Verry Berry -autoshampoota.

Vahakerroksen kestävyydessä Autoglym nousi ykköspaikalle. Sillä käsitellyn pinnan kiilto oli säilynyt sekä perässä että kyljessä samana, mihin se oli vahauksella noussut.

Kevyemmällä rasituksella olleella hyvällä maalipinnalla Fixus, Malco ja Sonax säilyttivät kiillon toiseksi parhaiten. Korrekilla käsitelty kohta menetti kiiltoa vain vähän enemmän, kuin edellä mainituilla tuotteilla vahatut pinnat. Erot kiillon hiipumisessa eivät olleet kylkipellissä kovin suuria.

Suuremmalla rasituksella olleella heikompikuntoisella maalipinnalla loppujen tuotteiden väliset erot olivat suurempia. Hiekka- ja vesiryöpytyksessä olleessa peräpellissä Autoglym piti pintansa parhaiten ja Malco ylsi toiseen sijaan. Fixus piti pintansa kolmanneksi parhaiten. Korrekilla ja Sonaxilla käsitellyt kodat olivat menettäneet eniten kiiltoaan peräpellissä.

Edestä katsottuna vasemmalla puolella on vahaamaton pinta ja oikealla vahattu. Vaikka vasen puoli näyttää märkänä siistimmältä, poistuu vesi ja lika vahatulta pinnalta tehokkaammin.

Vesihelmiä

Arvostelimme veden helmeilyn sekä aluksi että kokeen lopuksi. Alkutilanteessa kaikille vahatuille pinnoille tuli kauniit vesihelmet, ja reilumpi vesimäärä valui nopeasti pois pinnalta. Loppumittauksen yhteydessä kaksi tuotetta – Autoglym ja Malco – erottuivat parhaiksi.

Kaiken tämän jälkeen kokeilimme vielä vahojen kestävyyttä vahakerroksen surmaa vastaan – eli pesimme maalipinnan perinteisellä hiilivetypohjaisella liuotinpesuaineella. Annoimme liuotinpesuaineen vaikuttaa pinnalla puolisen minuuttia ennen painepesurilla tehtyä huuhtelua.

Parhaiten tämän käsittelyn kesti Korrek, sillä yksi pesukerta ei vaikuttanut kiiltoa heikentävästi. Fixus-tuoteperhe kesti liuotinpesuaineen toiseksi parhaiten – seuraavalla sijalla oli Autoglym. Sonax kesti liuotinainetta vielä jotenkin, mutta Malco menetti kertapesulla kaiken aikaansaamansa kiillon.