Väärin vilkuttajat tukkivat kiertoliittymät ja liikenneympyrät

Kiertoliittymä tai liikenneympyrä on liittymä, jossa liittymän keskellä oleva saareke kierretään vastapäivään. Kiertoliittymä toimii vetoketjun tavoin, mutta vain silloin, kun siinä ajetaan oikein. Monella autoilijalla kiertoliittymässä ajaminen ei kuitenkaan suju kuten pitäisi, ja liikenne takkuaa.

Kiertoliittymä tai liikenneympyrä on liittymä, jossa liittymän keskellä oleva saareke kierretään vastapäivään. Kiertoliittymä toimii vetoketjun tavoin, mutta vain silloin, kun siinä ajetaan oikein. Monella autoilijalla kiertoliittymässä ajaminen ei kuitenkaan suju kuten pitäisi, ja liikenne takkuaa.

Tavallisesti kiertoliittymässä on tulosuunnassa aina merkkiyhdistelmä, jossa osoitetaan väistämisvelvollisuus ja pakollinen kiertosuunta. Lähes poikkeuksetta kiertoliittymään tuleva on siis väistämisvelvollinen. Liittymään tullessa EI tarvitse vilkuttaa, koska vain yksi ajosuunta on sallittu. Liittymän sisällä jo ajava on siis etuajo-oikeutettu.

Jos kaksi autoa saapuu samanaikaisesti eri suunnista pienehköön kiertoliittymään eri nopeuksilla, kannattaa tarkkailla kanssa-autoilijan nopeutta: jos oma vauhti on verkkaisempi, kannattaa antaa nopeamman ajaa ensin liittymässä ohitse.

Yksikaistaisesta kiertoliittymästä poistuttaessa näytetään aina suuntamerkkiä OIKEALLE, jotta muut tienkäyttäjät näkevät, missä kohtaa poistutaan liittymästä. Vilkkua on käytettävä myös silloin, kun useampikaistaisen liittymän sisällä vaihdetaan ajokaistaa.

Juuri tämä on suomalaisten autoilijoiden heikko kohta: vilkuttaminen unohtuu tai vilkutetaan väärin. Näin syntyy turhaa odottamista ja väärinkäsityksiä.

Saavuttaessa kaksikaistaiseen kiertoliittymään valitaan reitille sopiva ajokaista jo ennen kiertotilaa. Kiertotilan sisäkaistalla ajava saattaa olla juuri vaihtamassa ulkokaistalle poistuakseen liittymästä. Kiertoliittymään tulevan väistämisvelvollisuus koskee myös tätä kaistanvaihtajaa. Suuntamerkkiä pitää käyttää aina, kun vaihdetaan ajokaistaa. Ajokaistan vaihto kiertotilassa on tarpeen yleensä vain ulospäin.

Kiertoliittymän periaatteena on poistaa vaarallisimmat onnettomuustyypit, nokkakolarit ja törmäykset risteävän ajoneuvon kanssa. Tutkimusten mukaan kiertoliittymissä tapahtuu autoilijoille henkilövahinkoon johtavia onnettomuuksia jopa yli puolet vähemmän kuin tavallisessa tasoliittymässä. Liikenneympyrä eroaa kiertoliittymästä lähinnä siten, että keskialueen saareke on suurempi.

Liikenneympyrä voi olla myös valo-ohjattu, ja siinä ajetaan usein nopeammin kuin kiertoliittymässä. Liikenneympyröitä on Suomessa vähän, kiertoliittymiä sen sijaan jo runsaasti.

Teksti: Harry Kuurio

Lähde: Tiehallinto