Vuoden 1912 Indianapolis-ratakisassa ajaja söi kesken kisan paistettua kanaa ja jäätelöä

Sata vuotta sitten USA:ssa ajettiin jo täysillä suuren luokan ratakisoja, kuten maineikas Indianapolis, yksi maailman tunnetuimpia autokilpailuja. Sen aikaiset, iskutilavuudeltaan jättimoottoriset kilpurit olivat melkoista nähtävää, jollaista nykymaailmassa ei enää koeta.

Sata vuotta sitten USA:ssa ajettiin jo täysillä suuren luokan ratakisoja, kuten maineikas Indianapolis, yksi maailman tunnetuimpia autokilpailuja. Sen aikaiset, iskutilavuudeltaan jättimoottoriset kilpurit olivat melkoista nähtävää, jollaista nykymaailmassa ei enää koeta.

Katso ensimmäiseltä videolta vuoden 1912 Indy 500:n tunnelmia. Filmi on toki kulunut, mutta antaa hyviä fiiliksiä tosiasiasta, että 100 vuotta sitten suuressa maailmassa ajettiin kilpa-autoilla jo todella kovia kierrosaikoja.

On muistettava autojen jousituksen sekä uskomattoman kapeiden, olemattomalla pintakuviolla varustettujen sisäkumirenkain olleen vielä siihen aikaan lähes hevoskärrytasoa. Nykypäivän rengasteknologia on harpponut valovuoden päähän, eivätkä sadan vuoden takaiset kilparenkaat tai ylipäätään sen aikaisten autojen renkaat menisi läpi varmaan edes perävaunukäytössä.

Videolla nähtävä vuoden 1912 Indianapolisin 500 mailin kisa ajettiin tuolloin vasta toista kertaa. Jo 100 vuotta sitten kilparadoilla oli tosi kovaa kalustoa. Indyn voitti 1912 Ray Harroun -niminen kilpa-ajaja yksipaikkaisella Marmon Waspilla.

Voit ihmetellä kakkosvideolta, kun legendaarinen rata-ajaja Parnelli Jones ajaa 1911-mallisella Marmon Waspilla näytöskierroksen.

Kisassa oli uutena sääntönä, että mukana oli oltava mekaanikko. Moottorin iskutilavuusrajaksi määrättiin edellisvuonna 600 kuutiotuumaa eli 9,83 litraa. Siihen aikaan ei päristelty millään herätyskellonkoneistoilla.

Pääpalkinto $50 000 oli lähes kaksinkertainen verrattuna edellisvuoteen 1911.

Yhteensä 29 ilmoittautuneesta autokunnasta 24 selviytyy karsinnoista yli 120.7 km/h kierrosnopeudella. Nopeimman kierrosajan tekaisee David L. Bruce-Brown, nopeudella 142,35 km/h – jaa, miten niin Titanicin uppoamisen aikoihin autot olivat vielä hitaita?

Pace carina toimii nopea Stutz. Punaisen (!) lähtölipun heilahtaessa Teddy Tetzlaff saa heti lähdössä johtopaikan Fiatillaan kolmannesta lähtöruudusta, ja johtaa kaksi ensimmäistä kierrosta – ennen kuin maineikkaan Ralph DePalman Mercedes-Benz ohittaa sen.

DePalma hallitsee kisaa suurimman osan aikaa ja hän kehittää viimein viiden ja puolen kierroksen johtoaseman, 11 minuutin erolla seuraavaan, ja johtaa seuraavat 194 kierrosta... ennen kuin autoon tuleei kierroksen 197 alussa vakava vika: Mercedesin moottori alkaa pätkiä. Katkennut kiertokanki viheltää DePalman pelin poikki kierroksella 199.

DePalma ja mukana autossa ollut mekaanikko Rupert Jeffkins työntävät auton maaliin, yli 80 000 katsojan osoittaessa suosiota heidän hyvälle yritykselleen. Mekaanikon edellytettiin sääntöjen mukaan olevan koko ajan kyydissä, jos sattuisi teknisiä ongelmia, ja siihen aikaan niistä tuskin oli suoranaista pulaa.

Kisan voitti lopulta Joe Dawson mekaanikkonsa Harry Martinin kanssa National-merkkisellä kilpurilla, johtaen kaksi viimeistä kierrosta. Vuoteen 2011 kukaan ei johtanut yhtä vähää kierrosmäärää Indianapolisissa.

Dawsonin amerikkalaisvalmisteisen, nelisylinterisen Nationalin aika oli 6:21:06, keskinopeudella 126,686 km/h; lukema oli 21 minuuttia ja 2 sekuntia nopeampi kuin vuoden 1911 ennätysaika.

 

Minä syön nyt paistettua kanaa!

 

Vuoden 1912 Indianapolis 500 -kisan todellisena väriläiskänä voi kuitenkin pitää kilpa-ajaja Ralph Mulfordia, joka sai tuomareilta paljon sanomista. Hän taisi kuulua oman aikansa playboy-väkeen, joka mielellään osallistui autokilpailuihin näkymismielessä. Mulford vaihteli kisan aikana useampaan kertaan iskunvaimentimia eri tyyppisiin, koska ei ollut tyytyväinen alustasäätöihin.

Parasta oli se, että hän pysähtyi syömään mekaanikon kanssa paistettua kanaa ja jäätelöä, ihan kesken kaiken!

Kun Mulfordin auto viimein ylitti maalilinjan, katsomot loistivat jo tyhjyyttään ja aurinko oli laskemassa. Mulford leikkasi maalilinjan kaksi ja puoli tuntia ykköseksi ajaneen Dawsonin jälkeen.

Mulfordin keskinopeus 90,582 km/h on kirjattu hitaimmaksi maaliin ajaneen kilpurin lukemaksi koko Indianapolis 500 -kisan historiassa.

 

Teksti: J. Peltonen

 

http://www.youtube.com/watch?v=idVGlCnWoMg

http://www.youtube.com/watch?v=hwuzkvKg7dw&feature=related