Erämaan matkalle valikoitui ajopeliksi Toyota Land Cruiser.
Oskari Pentti
Land Cruiserin ratissa erämaahan - retki autolla Pohjois-Lappiin
Erämaa kutsuu autoseikkailijaa! Lähdimme hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa matkapuhelinverkon ulottumattomiin luonnonkauniiseen paikkaan.
Automies hakee rauhaakin luonnollisesti autolla, ja niin teimme mekin. Kulkupeliksi valitsimme Toyota Land Cruiserin, jonka historia ulottuu yli 65 vuoden päähän. Toyota aloitti maasto-autojen valmistuksen toisen maailmasodan jälkeen Willy’s Jeepiin pohjautuneella BJ-mallilla, ja Land Cruiser -nimitys otettiin käyttöön lähinnä siviilimalleissa.
BJ-mallin Land Cruiserin prototyyppi valmistui vuonna 1951, ja se tunnettiin alkuun nimellä Toyota Jeep. Land Cruiserin sarjatuotanto alkoi 1953, ja vuonna 1954 Jeep-nimi muutettiin Land Cruiseriksi. Tätä laajimmalle markkina-alueelle levittäytynyttä Toyota-mallia on aikojen saatossa muokattu hienostuneemmaksi, mutta sen hyvät maasto-ominaisuudet on säilytetty.
Suomen historia ulottuu selvästi pidemmälle kuin Land Cruiserin historia – kiitos Suomen 100-vuotisesta itsenäisyydestä aiemmille sukupolville! Matkakohteeksi valikoitui erämaakohde, joka ei ollut aikoinaan merkki rauhasta, vaan päinvastoin. Päätimme vierailla Sturmbock-linjalle johtavan tien päässä – tai tarkemmin sanottuna niin pitkällä, kuin mitä tätä ”tietä” myöten on maastoliikennelain mukaan luvallista ajaa eli Kalkkoaivin autiotuvalle. Erämaa kutsuu!
Norjan puolella vuonojen rantoja seurailevien teiden toisella sivulla on vuori ja toisella meri.
Oskari Pentti
Tien tarkoitus
Käyttämämme väylä toimi huoltotienä Sturmbock-linjalle. Tämä saksalaisten vuosina 1942–44 rakentama linnoitusketju ylsi Nor-jasta Suomeen. Tuolloiset aseveljemme olivat
jo vuonna 1943 varautuneet mahdollisuuteen, että puna-armeija onnistuisi miehittämään Suomen.
Suomen puolella Lätäsenon varrelle rakennetun puolustuslinjan tehtävänä oli estää vihollisen pääsy Suomen käsivarren kautta Jäämeren rannalle Skibotniin ja lähellekään Pohjois-Norjassa kulkevaa valtatietä, joka oli Saksan Ruijan-joukkojen ainoa vetäytymistie etelään ja lyhin kulkuyhteys Petsamon nikkelikaivokselta Saksaan.
Saksan 7. vuoristodivisioona miehitti asemat 25. lokakuuta 1944. Tuolloin oli valmiina 311 puolustuskorsua ja keskeneräisenä vielä 339 korsua. Saksalaisten vetäytyessä Lapista XVIII vuoristoarmeijakunta määrättiin siirtymään Sturmbock-asemiin turvaamaan Norjan tieyhteyttä. Ammusvarastoja oli koko talven tarpeiksi 800 konekiväärille, sadalle kranaatinheittimelle ja yli 160 tykille, jotka olivat vahvasti miehitetyissä asemissa.
Saksalaiset eivät lopulta käyttäneet Sturmbock-linjaa alkuperäiseen tarkoitukseen eli puolustautumiseen puna-armeijaa vastaan. Jatkosodan jälkeisen Moskovan välirauhan mukaisten aseleposopimusten mukaisesti suomalaisten oli riisuttava maassamme olleet saksalaiset aseista. Tämä johti Lapin sotaan, jossa tätä vahvaa puolustuslinjaa käytettiinkin siis lopulta suomalaisia vastaan. Suomalaiset saavuttivat Lätäsenon 29. marraskuuta 1944. Se, että varsinaiseen taisteluun ei ryhdytty, johtui osaltaan siitä, että suomalaiset sotajoukot olivat varsin vaatimattomat.
Välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti palvelukseen jäivät vain vuosina 1924 ja 1925 syntyneet ikäluokat ja alle kaksi vuotta vakinaisessa väessä palvelleet. Saksalaiset jättivät Sturmbock-linjan lopulta 10. tammikuuta 1945 ja vetäytyivät pääosin Norjan puolella sijainneisiin Lyngen-asemiin.
Teiden ääripäät
Jo ennalta oli tiedossa, että määränpäässä odottaa maisemallisesti kaunis seutu – edellä kerrotulla historiallisella twistillä – joten matkaan lähdettiin innolla.
Helsingistä alkaneen matkan alku eli vajaan 1 200 kilometrin mittainen pikitieosuus olisi onnistunut autolla kuin autolla, ja karttaohjelmatkin lupailivat vain 13,5 tunnin ajoaikaa. Kookas maasturi ei kuitenkaan ollut huono valinta, sillä Land Cruiser nielee maantiekilometrejäkin letkeän rennosti, eivätkä tietyöalueiden epätasaisuudet juurikaan haittaa sen menoa. Pitkäkinttuinen tosin kaipaa näin pitkällä istunnolla takaistuimelle hieman parempaa reisitukea, vaikka yli tuhatta kilometriä ei taittaisikaan yhteen putkeen.
Kun käännyttiin valtatie 21:ltä eli Neljän tuulen tieltä Kalkkoaivin tielle, niin autolta alettiin varsin pian vaatia muitakin kuin maantieominaisuuksia. Tie muistuttaa muutaman ensimmäisen kilometrin normaalia sorapintaista mökkitietä, jota voi ajella normaalikorkuisella henkilöautollakin varsin huoletta.
Kalkkojärven eteläpuolella Kalkkoaivin tuntumassa oleva autiotupa tarjoaa yöpymismahdollisuuden luonnonkauniissa ja rauhallisessa paikassa erämaan keskellä.
Oskari Pentti
Hetken kuluttua korkeammalle maavaralle on ylitsepääsemätön tilaus. Tiepohjasta törröttävät päänkokoiset kivet ja irtokivikeskittymät aiheuttavat päänvaivaa jopa maastoautolla ajavalle. Ja välillä on sukellettava tien vallanneisiin vesilampiin. Niihin ei uskalla hurauttaa kovalla vauhdilla, sillä pinnan alla voi vaania kivi lähes missä paikassa tahansa.
Autiotuvalle on kyllä ajeltu normaalikorkuisilla henkilöautoillakin, mutta silloin ei yksinkertaisesti voi välttyä pohjakosketuksilta. Aiempina vuosina tien pienillä levikkeillä on seissyt ”halvaantuneita” henkilöautoja, sillä tiepohjasta kohoavat kivet ovat armottomia öljypohjalle ja vaihdelaatikon kuorelle.
Tasaisen rauhallisesti
Mikäli kaluston mielii pitää kunnossa, niin ajonopeus on pidettävä varsin alhaisena. Normaalein maantievälityksin varustetulla manuaalivaihteistolla varustetussa autossa – myös katumaasturissa – tämä edellyttää yleensä kytkimen luistattamista, joten tälle matkalle on suositeltavaa valita oikea maastoauto.
Land Cruiserissa ei ollut tuollaisia ongelmia, sillä automaattivaihteisto helpottaa ajamista, ja Toyotan voimansiirrosta löytyy alennusvaihteisto. Teräväsärmäiset kivet edellyttävät kiertelemistä, sillä kun saavuimme puolenyön aikaan tien alkuun, niin ilta oli pimentynyt jo siinä määrin, että sivusta repeytyneen renkaan vaihtaminen ei tuntunut innostavalta ajatukselta.
Karttaohjelmat lupailevat 23,6 kilometrin tienpätkälle ajoajaksi tunnin ja kymmenisen minuuttia, jolloin keskinopeus olisi reilut 20 km/h. Ensimmäisten vajaan kymmenen kilometrin jälkeen oli helppo todeta, että ajoaikaa määrittävät parametrit eivät ole tien kuntoon nähden ihan kohdillaan.
Toisinaan matkan varrella on sukellettava tien vallanneisiin vesilampiin. Pinnan alla voi vaania kiviä, joten ajonopeus on pidettävä alhaisena.
Oskari Pentti
Tien kerrotaan olevan saksalaisten rakentama – tai ainakin rakennuttama. Kairaan käsin kivistä ladottu tie taitaa kuitenkin olla pääosin sotavankien työtä, joskin sen suuntaviivat ovat saksalaisten antamia. Käsin kivistä ladotut tienpenkat ovat jopa pimeässä vaikuttavan näköisiä. Syy kivien käytölle on ilmeinen: niitä on ympärillä silmänkantamattomiin, mutta hiekkapitoista maata on vain siellä täällä.
Tien kunto vaihtelee vuosittain, sillä sitä ei varsinaisesti kunnosteta koko matkalta, ja valtaosa tiestä kulkee alkuperäisellä paikallaan. Eroosio tekee tehtävänsä veden huuhdellessa irtomaa-aineksen pois kivien välistä, ja tien kunto onkin aina pieni arvoitus. Viime vuosina vanhoja puusiltoja on kuitenkin uusittu, joten niillä kohdin ei tarvitse enää jännittää jäljellä olevien riukujen kestävyyttä. Koskaan tosin ei voi olla varma, mikä mäki on muuttunut tiestä irtokivien täyttämäksi uraksi.
Keskinopeus 11 km/h
Pimeydessä kohti autiotupaa ajellessa neliveto ja alennusvaihteisto ansaitsevat kiitokset. Vaikka poromiehet ajelevat tietä pitkin tunturien katveeseen varmaankin kuin mitä tahansa väylää, niin tie on kaupunkilaisen mielestä todella heikossa kunnossa. Lisäksi tienvarret valloittanut puusto, tai oikeastaan puskisto, raapii maalipintaa, joten toisinaan osa matkaseurueesta jalkautui taivuttelemaan kuivia oksia takaisin ravin puolelle.
Osin tien kunto vastaa vain heikkokuntoista mökkitietä, mutta ajoittain ratin takaa katsottuna näytti jopa siltä, että edes Land Cruiserilla ei kannattanut yrittää pompotella kivikon ylitse. Kunnollisilla pohjapanssareilla varustetulla ja maastoajoon varta vasten tarkoitetulla korotetulla nelivedolla tie taas olisi käynyt lämmittelystä varsinaiseen maastoajoon. Muutamaan otteeseen matkalla kaivattiin ulkopuolista tähystysapua, kun kuljettaja roikkui ulkona ikkunasta kiviä sihtaillen.
Pimeydessä matkaa jatkaessa maltti oli valttia, ja pääsimme ilman pohjakontakteja autiotuvan pihalle. Land Cruiser on siis edelleen oikea maastoauto – joskin herraskainen sellainen. Kiinteän vetokoukun takia kiviä joutui tosin ajoittain kiertelemään.
Entä se ajoaika? Maantien varresta autiotuvalle meni kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia, eli saimme keskinopeudeksi lähes 11 km/h. Valoisassa – ja pelkäämättä maalipinnan naarmuuntumista – tieosuuden olisi ajanut nopeammin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtatien varteen on jonkin verran kävelemistä, jos kalusto hajoaa.
Myös se, että pyytää soittamalla apua, edellyttää kävelemistä, sillä löytääkseen GSM-signaalin pitää kiivetä korkeimmille tunturien huipuille. Matkapuhelimelle lupailtiin Kalkkoaivin tiellä muutaman kerran kuuluvuutta, mutta autiotuvalla verkkosignaali näytti taas nollaa.
Lyngenin niemimaa on kuuluisa vuoristaan. Taustalla näkyvien Lyngenin alppien korkein huippu kohoaa 1 833 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Oskari Pentti
Erämaan rauha ja hiljaisuus
Paikan todellinen kauneus paljastui vasta aamun valjetessa. Pienessä montussa olevan mökin ovesta avautuu näkymä Kalkkoaiville, ja etualalla on vanhan bunkkerin rauniot. Muualla näkymää hallitsevat kivikot, vaivaiskoivikot ja puuttomat tunturit.
Vaikka ei olisi luonteeltaan mikään varsinainen vaeltajasielu, niin lähimaastoon on pakko lähteä tarpomaan. Autiotuvan lähimaaston harjanteilla kävellessä löytää lukemattoman määrän korsunpohjia ja poteroita, joista toiset ovat pienempiä, toiset isompia. Suurimmissa poteroissa oli aikoinaan miehitettynä konekivääri, ja pienemmät poterot olivat yksittäisten taistelijoiden asemia.
Näistä vanhoista asemista lähitienoota tarkastellessaan huomaa, että paikka on varsin oivallinen puolustukseen eritoten koillisen ja idän suuntaan. Harjanteiden päältä on erinomainen näkymä kauas puuttomaan maastoon.
Pieni lähimaaston tutkiminen venähti lähes vaellukseksi, joten mukaan varatut eväät ja tukevavartiset kengät tulivat tarpeeseen. Juomavedestä ei ole pulaa, sillä tunturipurojen ja -järvien vesi on todella kirkasta – ja se oli maistuvaa ja hyvää.
Käyttämämme huoltotie tulee puolustuslinjalle ”takakautta”, ja myös sen varrella on poteroita, jotka erottuivat nyt valoisassa. Kivistä kasatut pesäkkeet ovat usein korkeimmassa maastonkohdassa. Syksykelilläkin oli helppo samaistua talvella poterossa tunturituulen tuiverruksessa istuvan vartiomiehen viluun ja turhautumisen tunteeseen. Huoltotien varressa istuessa tuli myös miettineeksi huoltokomppanian miehiä, jotka olivat kolistelleet tietä pitkin. Toki väylä oli silloin paremmassa kunnossa, mutta kyllä tuo taival oli silloinkin vaatinut aikaa.
Rikkumaton luonnonrauha on pysäyttävä. Muita kulkijoita ei ole ainakaan haitaksi, ja mietintähetken keskeyttääkin useimmiten lähistöllä liikkuva porotokka tai osa siitä. Lapin erämaa-alueilla saa helposti kulutettua kokonaisen päivän – niin kävi meillekin. Uni maistui virkistävän iltapulahduksen jälkeen maukkaalta autiotuvan lämmössä.
Erämaassa näkee upeaa luontoa. Noin 20 kilometriä rajalta Norjan puolella on näyttävä Rovijokfossenin putous. Paikkaa ei ole suuremmin merkitty, joten se pitää miltei tietää.
Oskari Pentti
Jäämeren rannalle
Autiotuvalta valtatien varteen valoisaan aikaan palattaessa maisemia pystyi ihastelemaan auton ratista, vaikka sumuinen sää rajoittikin näkyvyyttä. Sumu loi ympäristöön sopivaa hämyisyyttä, ja varsin pian tajusi, että jos erämaassa liikkuu jalan, niin suunnistustaitojen on oltava hallussa. Silmänkantamattomiin ”samantyylisenä” jatkuvaan poluttomaan maisemaan, erämaahan on helppo eksyä.
Paluumatka valtatien varteen sujui hieman sutjakammin kuin menomatka, vaikka ajoaika lyhentyikin vain kymmenisen minuuttia. Tietä ajaessaan kannattaa pitää mielessä, missä oli edellinen levike, jolle voi peruuttaa ja väistää vastaantulijaa. Mekin teimme tällä tavalla kerran tilaa vastaantulijalle.
Kun kerran pohjoiseen oli lähdetty, jatkoimme matkaa Norjan puolelle Jäämeren rannalle. Noin 12 kilometriä ennen Kilpisjärveä on Suomen maanteiden korkein kohta: Muotkatakka on 565 metrin korkeudella merenpinnasta. Kilpisjärven kohdilla on tietenkin tutustumisen arvoinen Saana-tunturi, mutta me ohitimme sen lyhyellä välipysähdyksellä.
Norjan puolella huomaa varsin pian, että maisemat muuttuvat jyrkemmiksi vuori- ja rotkomaisemiksi, kuin mitä ne ovat Suomen puolella. Hiukan vajaan 20 kilometrin päästä rajalta on Rovijokfossen näyttävä vesiputous.
Putousmuodostelma on varsin vaikuttava näky, mutta sen alapäähän pääseminen edellyttää huolellisuutta jyrkässä maastossa kuljettaessa. Päämäärämme oli Norjanmeren rannalla Lyngenin niemimaalla sijaitsevassa Nord-Lenangenin kylässä, jonne on rajalta matkaa vajaat 90 kilometriä – siis linnuntietä. Maantietä pitkin matka liki tuplaantuu, sillä autolla vuonojen rantoja kierrellessä matkaa kertyy 165 kilometriä, sillä Skibotnin jälkeen on ajettava lähes päinvastaiseen suuntaan.
Norja pysäyttää
Vaikka maisemat säväyttävät myös Suomen puolella, niin näkymät ovat Norjassa ehkäpä vielä pysäyttävämpiä. Merivesi näyttää kaikkialla siniseltä ja huomattavasti kirkkaammalta, kuin mitä se on meille tutummalla Itämeren alueella. Nyt ollaan toki meren eikä murtovesialtaan äärellä, kuten Itämeri kai tarkkaan ottaen määritellään.
Nousu- ja laskuvesi tekivät vaikutuksen, sillä silmämääräisesti arvioituna merenpinnan korkeusvaihtelu oli kahden metrin luokkaa. Noin suuri muutos saa vesimassat siinä määrin liikkeelle, että läheisen sillan alla olevassa kapeikossa virtaus oli kuin vuolaassa joessa.
Merivesi on todella kirkasta. Merenpohja näkyi, vaikka kaikuluotaimen mukaan veneen alla oli vettä 28 jalkaa eli yli 8,5 metriä. Jos tykkää kalastamisesta, niin paikka on palkitseva, sillä ainakin turskaa on tarjolla rutkasti. Sei tai makrilliparvikaan ei ole harvinaisuus, ei myöskään ruijanpallas.
Oskari Pentti
Auto Bild Suomi suosittelee myös näitä!
VIIMEISIMMÄT ARTIKKELIT
Uusi Opel Grandland SUV: Saatavilla kaikilla sähköistetyillä voimalinjoilla
Koeajossa Škoda Fabia 1.5 TSI 110 kW Style A: Työsuhdetärppi
Uusi Alfa Romeo Junior: Kompakti ja urheilullinen katumaasturi saapuu Suomeen loppuvuodesta 2024
Koeajossa Mercedes-Benz T 180 d normaali L1 A: Paranneltu laina-auto
Koeajossa BMW 330e xDrive Touring M Sport: Urheiluhumua
Citroën C3 Aircross: Tässä ensimmäiset kuvat kesällä 2024 esiteltävästä katumaasturista
Uusi Morgan Plus Four: Lisää ajodynamiikkaa – tietenkin alkuperäisessä hengessä
Toyota: Julkaisi tarkastuskampanjan
Ford Mustang täyttää tänään 60 vuotta: Eurooppaan tulossa uusia Mustang-malleja ja tilauskirjat on avattu
Mitsubishi Outlander esiteltiin vuonna 2001: Eurooppaan saapuva uusin Mitsubishi Outlander PHEV viitoittaa mallin neljättä sukupolvea
HYÖTYJUTUT
Vertailussa kaksi vaahtoshampoota: Miten vaahtoaa?
Apua! Jakoketju on vaurioitunut! Miten toimitaan?
Miksi kuluneen jakohihnan vaihtamisen laistaminen voi tulla todella kalliiksi?
Vuonna 2012 tullut EU-rengasmerkintä täydentää renkaassa olevia merkintöjä
Aika vaihtaa renkaat? Kaikki urasyvyydestä ja paineista
Käytetty Škoda Octavia Combi 4x4 (2004–13): Nelistävä kestosuosikki
Mielenkiintoinen retroritari
Paaliin vai pajalle?
Huolla peräkärry kesää vasten! Näin onnistut
Näin kuormaat peräkärryn oikein
KOEAJOT
Koeajossa Škoda Fabia 1.5 TSI 110 kW Style A: Työsuhdetärppi
Koeajossa Mercedes-Benz T 180 d normaali L1 A: Paranneltu laina-auto
Koeajossa BMW 330e xDrive Touring M Sport: Urheiluhumua
Koeajossa Škoda Enyaq Coupé RS 80 iV: Ensimmäinen laatuaan
Koeajossa Renault Arkana E-Tech Full Hybrid 145 E-Tech Engineered: Terävä täyshybridi
Koeajossa BMW i4 eDrive40 Charged Plus: Kuljettajan mielitietty
Koeajossa DS 7 E-Tense 360 4x4 Plug-in Hybrid Opera Business A: Huomattavat valot
Koeajossa Jeep Compass PHEV 4xe 240 hv Trailhawk: Haukkana kadulla
Koeajossa BMW 2-sarjan Active Tourer: Jalokivi perheautoksi
Koeajossa Volkswagen Arteon Shooting Brake R-Line 1.4 TSI eHybrid: Tyyliä ja muotoa
TESTIT
Suuri polttimoiden vaihtotesti - mukana 21 eri autoa
Pyyhkimien vapaapäivä?
Hyundai i20 Active Cross: Nyt myös automaattina
Bensan kulutus hallintaan ajotavalla - testasimme vaikutukset!
Autonominen ajaminen: Tiedätkö, miten pitkällä itsestään ajavien autojen kehitys tällä hetkellä on?
Mattoja oman maun mukaan - Testasimme itse leikattavat automatot
Auton pyörätelineet vertailussa - löydä omasi!
Pääseekö ruosteesta eroon poistoaineella? Testasimme!
Testissä elektroninen parkkikiekko - helppoa käyttöä ja hienosäätöä
Vertailussa kumimaalit - kumpi vie voiton?
FOKUS MEDIA
Louisen kesähuvilalla lomaillaan ja järjestetään tapahtumia
Heed juhlii
Paula asuu vuokralla Helsingin Kaapelitehtaalla tapahtumien, museoiden ja konserttien keskellä
Uusi Totem LOON
Cambridge Audion klassikko päivittyy
Vienna Acousticsin striimaava aktiivikaiutin
Denonilta edullinen äänipalkki
Treehousen ekstreemi laajakaistakaiutin
Bassocontinuon uudet Level 8 -laitejalat
AUTO BILD 5 VUOTTA SITTEN
UUTTA
Uusi Opel Grandland SUV: Saatavilla kaikilla sähköistetyillä voimalinjoilla
Koeajossa Škoda Fabia 1.5 TSI 110 kW Style A: Työsuhdetärppi
Uusi Alfa Romeo Junior: Kompakti ja urheilullinen katumaasturi saapuu Suomeen loppuvuodesta 2024
Koeajossa Mercedes-Benz T 180 d normaali L1 A: Paranneltu laina-auto
Koeajossa BMW 330e xDrive Touring M Sport: Urheiluhumua
HYÖTYJUTUT
Vertailussa kaksi vaahtoshampoota: Miten vaahtoaa?
Apua! Jakoketju on vaurioitunut! Miten toimitaan?
Miksi kuluneen jakohihnan vaihtamisen laistaminen voi tulla todella kalliiksi?
Vuonna 2012 tullut EU-rengasmerkintä täydentää renkaassa olevia merkintöjä
Aika vaihtaa renkaat? Kaikki urasyvyydestä ja paineista
KOEAJOT
Koeajossa Škoda Fabia 1.5 TSI 110 kW Style A: Työsuhdetärppi
Koeajossa Mercedes-Benz T 180 d normaali L1 A: Paranneltu laina-auto
Koeajossa BMW 330e xDrive Touring M Sport: Urheiluhumua
Koeajossa Škoda Enyaq Coupé RS 80 iV: Ensimmäinen laatuaan
Koeajossa Renault Arkana E-Tech Full Hybrid 145 E-Tech Engineered: Terävä täyshybridi
5 VUOTTA SITTEN...
UUSIN AUTO BILD LEHTIPISTEISSÄ!
Kaupallinen yhteistyö
KILPAILU
AUTO BILDIN KOEAJOJA MERKEITTÄIN
UUTISFIIDI
Uusi Opel Grandland SUV: Saatavilla kaikilla sähköistetyillä voimalinjoilla
Uusi Alfa Romeo Junior: Kompakti ja urheilullinen katumaasturi saapuu Suomeen loppuvuodesta 2024
Citroën C3 Aircross: Tässä ensimmäiset kuvat kesällä 2024 esiteltävästä katumaasturista
Toyota: Julkaisi tarkastuskampanjan
Ford Mustang täyttää tänään 60 vuotta: Eurooppaan tulossa uusia Mustang-malleja ja tilauskirjat on avattu
Mitsubishi Outlander esiteltiin vuonna 2001: Eurooppaan saapuva uusin Mitsubishi Outlander PHEV viitoittaa mallin neljättä sukupolvea
Auto-Kilta: Aloittaa Kia- ja Mitsubishi-merkkien automyynnin ja -huollon
Tesla Model Y Long Range Rear-Wheel Drive: Toimintamatka 600 kilometriä
Uusi Opel Frontera: Tilava ja hauska SUV on saatavilla myös täyssähköisenä
Kia EV6: Malliston uusi Business-versio suunnataan erityisesti työsuhdeautoilijoille
LUETUIMMAT
Koeajossa Škoda Enyaq Coupé RS 80 iV: Ensimmäinen laatuaan
Hyundai Santa Fe: Viidennen sukupolven mallistossa täysin uusi ulkonäkö
Audi Q6 e-tron: Audin tähän mennessä edistyksellisin sähköauto saapui Suomeen
Uusi Opel Frontera: Tilava ja hauska SUV on saatavilla myös täyssähköisenä
Kääk! Autoilijoille luvassa radikaali hintayllätys: Lisävarusteet ja osa muista autojen varusteista kuukausimaksullisiksi 1.1. 2025 alkaen
Toyota: Julkaisi tarkastuskampanjan
Koeajossa Renault Arkana E-Tech Full Hybrid 145 E-Tech Engineered: Terävä täyshybridi
Mitsubishi Outlander esiteltiin vuonna 2001: Eurooppaan saapuva uusin Mitsubishi Outlander PHEV viitoittaa mallin neljättä sukupolvea
Värikäs Fiat 600 -mallisto hinnoiteltiin Suomessa: Tarjolla sekä hybridinä että täyssähköautona
Volkswagen ID.3 GTX ja ID.7 GTX Tourer: Kaksi nopeaa huippuversiota lanseerattiin - mukaan lukien kaikkien aikojen tehokkain Volkswagen-farmari
AUTO BILD 5 VUOTTA SITTEN