Joka päi­vä lii­ken­tees­sä vies­ti­tään omas­ta toi­min­nas­ta muil­le tiel­lä liik­ku­jil­le. Sään­tö­jä nou­dat­ta­va ja en­na­koi­va lii­ken­ne­käyt­täy­ty­mi­nen lu­e­taan lii­ken­teen pe­rus­vies­tin­näk­si, mut­ta jos­kus sitä täy­den­ne­tään tie­toi­ses­ti lä­he­te­tyil­lä vies­teil­lä, ku­ten ää­ni-, valo- ja kä­si­mer­keil­lä. Täl­löin ta­ka­na on usein jo­kin pe­rus­mo­tii­vi, ku­ten kiit­tä­mi­nen, huo­mi­on he­rät­tä­mi­nen tai moit­ti­mi­nen.

Ylei­sin ter­veh­ti­mis- ja kiit­tä­mis­ta­pa tien­käyt­tä­jien vä­li­ses­sä vies­tin­näs­sä on kä­den­hei­lau­tus. Lii­ken­ne­tur­van ky­se­lyyn* vas­tan­neis­ta kak­si kol­ma­so­saa ker­too kiit­tä­neen­sä lii­ken­tees­sä kät­tä nos­ta­mal­la.

”Jos lii­ken­tees­sä kiit­tää tois­ta tä­män toi­min­nas­ta esi­mer­kik­si hy­myi­le­mäl­lä tai kät­tä hei­laut­ta­mal­la, roh­kai­see se huo­mi­oon ot­ta­vaa käy­tös­tä myös jat­kos­sa”, Lii­ken­ne­tur­van ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö An­te­ro Lam­mi to­te­aa.

”Vies­tin­tä lii­ken­tees­sä on kei­no lii­ken­ne­sään­tö­jen puit­teis­sa toi­mi­mi­sel­le. Moni päi­vit­täi­seen lii­ken­tee­seen kuu­lu­va toi­min­to, jota ei vält­tä­mät­tä en­si­si­jai­ses­ti ajat­te­le vies­tin­tä­nä, on myös sitä. Esi­mer­kik­si ajo­lin­jan va­lin­nal­la ker­rot muil­le liik­ku­jil­le ai­keis­ta­si.”

Kaistanvaihdot ovat liikenteessä arkipäivää ja suuntamerkkiä tulisi käyttää.​

Rat­ti­rai­vo ei au­ta lii­ken­tees­sä

Nel­jä kym­me­nes­tä Lii­ken­ne­tur­van ky­se­lyyn vas­tan­nees­ta suo­ma­lai­ses­ta miel­tää lii­ken­teen sa­nat­to­man vies­tin­nän sä­vyn pää­o­sin myön­tei­sek­si. Vain vii­de­so­sa ko­kee sen enim­mäk­seen kiel­tei­se­nä. Lä­hes nel­jä vii­des­tä on kui­ten­kin koh­dan­nut rai­voa lii­ken­tees­sä. Usein tai jos­kus lii­ken­ne­rai­von koh­teek­si ker­too jou­tu­neen­sa lä­hes puo­let. Ne­ga­tii­vis­ta tun­ne­ti­laa on ra­tin ta­kaa tuu­le­tet­tu enim­mäk­seen tööt­täi­le­mäl­lä tai he­ris­tä­mäl­lä kes­ki­sor­mea, roik­ku­mal­la kiin­ni ta­ka­pus­ku­ris­sa ja jopa kii­laa­mal­la.

Rat­ti­rai­von koh­teek­si jou­tu­mi­nen on siis mo­nel­le tut­tua. Oman­kin rai­vos­tu­mi­sen lii­ken­tees­sä myön­tää kuu­si kym­me­nes­tä vas­taa­jas­ta. Kui­ten­kin heis­tä vain kak­si kol­ma­so­saa ar­vi­oi, et­tä tun­ne oli­si vai­kut­ta­nut toi­min­taan jol­lain ta­val­la.

”Moni voi nos­taa kes­ki­sor­men pys­tyyn mel­ko ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä moit­tee­na toi­sen käyt­täy­ty­mi­sel­le. Tä­män eleen koh­teek­si jou­tu­nut voi kui­ten­kin tul­ki­ta sor­mi­mer­kin rai­vos­tu­mi­se­na ja pro­vo­soi­tua”, Lam­mi sel­ven­tää.

”Jos it­sel­lä her­mos­tut­taa tai kie­hah­taa, on tär­keä pi­tää oma käy­tös jär­ke­vä­nä. Tun­tei­den he­rää­mi­sel­le ei voi mi­tään, mut­ta nii­den vai­ku­tuk­sia voi hal­li­ta.”

*Tut­ki­muk­sen to­teut­ti Lii­ken­ne­tur­van toi­mek­si­an­nos­ta TNS Gal­lup Oy tou­ko­kuus­sa 2015 in­ter­net­pa­nee­li Gal­lup­Fo­ru­mis­sa. Kaik­ki­aan ky­se­lys­sä haas­ta­tel­tiin 1005 hen­ki­löä, jois­ta au­toi­li­joi­ta oli 794 eli 79 pro­sent­tia

Ohei­sel­la vi­de­ol­la rat­ti­rai­vo on kie­hah­ta­nut. Kes­ki­sor­men hei­lut­ta­jal­le sat­tuu pie­ni lip­sah­dus, kun kes­kit­ty­mi­nen her­paan­tuu ja vas­ta­vi­de­on ku­vaa­mi­nen on al­ka­mai­sil­laan kän­nyk­kä­ka­me­ral­la.