En­sim­mäi­set Ma­ra­nel­lon or­hit ran­tau­tui­vat Yh­dys­val­toi­hin 60 vuot­ta sit­ten. Sii­tä pi­tä­en nii­den suo­sio on ol­lut kas­vus­sa.

Huo­mat­ta­va suo­si­on nou­su ta­pah­tui 1963, jol­loin pie­ni mää­rä Fer­ra­ri Club of Ame­ri­can jä­se­niä päät­ti ryh­tyä do­ku­men­toi­maan jenk­ki-Fer­ra­rei­ta sekä pi­tä­mään niis­tä huol­ta.

Ny­kyi­sin ker­hoon kuu­luu enem­män kuin 5 000 jä­sen­tä.
 
Yk­si var­hai­sis­ta Ame­rik­kaan vie­dyis­tä, sit­tem­min tun­te­mat­to­mak­si jää­neis­tä Fer­ra­reis­ta juon­tuu Los An­ge­le­siin vuo­teen 1952.

Tuol­loin erään Fer­ra­ri-omis­ta­jan isä os­ti au­tour­hei­lu­toi­mit­ta­ja Hen­ry Man­neyl­ta Fer­ra­ri Car­roz­ze­ria Tou­ring 340 Ame­ri­ca -mal­lin. Au­to on yhä tal­les­sa, mut­tei jul­ki­suu­des­sa.

Mal­lia val­mis­tet­tiin vuo­si­na 1950–52.

Vi­ral­li­sen teh­taan Fer­ra­ri Ma­ga­zi­nen mu­kaan sii­nä lie­nee yhä al­ku­pe­räi­nen, Au­re­lio Lamp­re­din suun­nit­te­le­ma 4,1-lit­rai­nen V12, jol­la Al­ber­to As­ca­ri ja Se­ne­sio Ni­co­li­ni ajoi­vat ulos Mil­le Mig­lia -maan­tie­ki­sas­sa.

Eri­tyi­sen jän­nit­tä­väk­si ti­lan­teen te­kee se, et­tä yk­si­lön hu­hu­taan ole­van “jos­sain päin Ete­lä-Ka­li­for­ni­aa".

Se on jon­kun pai­kal­li­sen po­ke­ri­hain omis­tuk­ses­sa, jo­ten sitä tus­kin näh­dään ihan pian näyt­teil­lä.