On­han täl­lai­sia to­teu­tuk­sia ol­lut ai­em­min­kin, esi­mer­kik­si vuo­sia sit­ten Hy­un­dai Ve­los­ter Coupés­sa. Maz­dal­la oli puo­les­taan erään­lai­se­na tee­ma­muun­nel­ma­na RX-8:ssa kak­si var­si­nais­ta ovea ja kak­si pien­tä li­sä­o­vea. Ve­los­ter ja RX-8 oli­vat kui­ten­kin coupé­mal­le­ja, kun taas Fiat 500 on hil­peä pik­ku­au­to – ja li­säk­si edel­lä mai­nit­tui­hin ver­rat­tu­na täys­säh­köi­nen.

Kul­jet­ta­jan as­tu­es­sa au­toon peli näyt­tää vie­lä ta­va­no­mai­sel­ta 500-mal­lil­ta, mut­ta kun is­tuu kul­jet­ta­jan pen­kil­le ja vil­kai­see olan yli kaak­koon, huo­maa jon­kin ole­van to­taa­li­ses­ti eri lail­la…

Säh­köi­sel­lä mat­kal­la

Jos pui­daan toi­min­ta­mat­kaa, niin ko­ea­jon ai­ka­na val­lit­si­vat mal­til­li­set läm­pö­as­teet. Täy­teen la­dat­tu­na toi­min­ta­mat­kaa saa­tiin hi­taim­mas­sa sher­pa-ajo­ti­las­sa läh­tö­koh­tai­ses­ti noin 290 km. Nor­mi­mit­taus­ten mu­kaan tä­män isom­mal­la akul­la va­rus­te­tun mal­lin toi­min­ta­mat­ka on jopa 320 km.

Koeajoauton ainoana lisävarusteena komeili Ocean Green -metalliväri.

Juha Peltonen

Fiat 500:n erikoisversion oikean kyljen 3+1-oviratkaisu on suoraan sanoen yllättävän kätevä.

Juha Peltonen

Etuistuimet ovat mukavat, mutta silti tanakat.

Juha Peltonen

Viissatasen takaistuimelle voi mennä kuljettajan puolelta perinteisesti… mutta helpointa taakse on kulkea oikean kyljen lisäovesta.

Juha Peltonen

Kojelauta ja kaksipuolainen ohjauspyörä huokuvat nostalgiaa. USB-portteja on sekä A- että C-tyyppisiä.

Juha Peltonen

Digitaalinen mittaristo välittää runsaasti dataa.

Juha Peltonen

Etuoven voi avata joko kuvan sähköpainikkeesta tai normaalista sisäkahvasta.

Juha Peltonen

Värikylläinen UConnect-kosketusnäyttö on auton pieneen kokoon nähden mittava 10,25-tuumainen.

Juha Peltonen

1-nopeuksinen alennusvaihteisto vastaa ”automaattivaihdoista”.

Juha Peltonen

Tavaratila on ymmärrettävästi pieni, mutta takaselkänojat taittuvat kahdessa osassa. Kahden latauskaapelin siisti säilytys asettaa omat haasteensa.

Juha Peltonen

Tar­kan kaa­su­ja­lan ohel­la läm­mi­tyk­sen käyt­töä kan­nat­taa har­ki­ta ti­lan­teen mu­kaan, kos­ka se vai­kut­taa teh­taan mu­kaan toi­min­ta­mat­kaan jopa 40 pro­sen­til­la. Se on pal­jon, kun pu­hu­taan käy­tän­nös­sä par­haim­mil­laan al­le 300 km:n ko­ko­nais­mat­kas­ta.

Esi­mer­kik­si ev-da­ta­ba­se.org-si­vus­ton ar­vi­on pe­rus­teel­la to­del­li­nen toi­min­ta­mat­ka ke­sä­o­lois­sa on ni­mit­täin kau­pun­ki­a­jos­sa läm­pi­mis­sä olois­sa jopa 350 km ja kyl­mis­sä vain 230 km. Vas­taa­vas­ti si­vus­ton ar­vi­on mu­kaan maan­tie­a­jon toi­min­ta­mat­ka läm­pi­mis­sä olois­sa on 210 km ja kyl­mäl­lä 165 km.

Yh­dis­tet­ty ku­lu­tus on sen mu­kaan läm­pi­mäl­lä 270 km ja kyl­mäl­lä 195 km (”kyl­mä” on alim­mil­laan -10 as­tet­ta, ”läm­min” par­haim­mil­laan +23 as­tet­ta, ei­kä il­mas­toin­ti ole toi­min­nas­sa). La­taus­port­ti si­jait­see oi­ke­as­sa ta­ka­lo­ka­suo­jas­sa.

Ajo­ti­la­vaih­to­eh­dot ovat nor­mal, ran­ge ja sher­pa. Vii­mek­si mai­ni­tus­sa käy­tän­nös­sä mak­si­mi­no­peus on 80 km/h. Kun raja saa­vu­te­taan, kaa­su­pol­jin­ta al­kaa ”ahis­taa”, ei­kä no­peus enää kas­va. Tämä on il­ke­ää moot­to­ri­tiel­lä, mut­ta on­nek­si tiu­kan pai­kan tul­len voi li­kis­tää ikään kuin pa­kol­la pe­daa­lia läpi lat­ti­as­ta, jol­loin 80 km/h:n raja voi­daan ylit­tää nor­maa­liin ta­paan. Ky­sees­sä on­kin kes­kei­sen tär­keä tur­val­li­suus­li­sä.

Isom­mal­la akul­la pi­ka­la­taus 80 pro­sent­tiin luon­nis­tuu no­pe­as­sa 35 mi­nuu­tis­sa enim­mil­lään 85 ki­lo­wa­tin la­taus­te­hol­la. Yh­den pol­ki­men ajo luon­nis­tuu par­hai­ten kau­pun­ki­o­lo­suh­teis­sa, jos­sa pää­see tar­vit­ta­es­sa hyö­ty­mään myös 9,7 met­rin kään­töym­py­rän hal­kai­si­jas­ta. Oh­jauk­sen kes­ki­a­lu­e­tun­tu­ma on maan­tie­a­jos­sa miel­lyt­tä­vä ja kau­pun­ki­pyö­ri­tyk­ses­sä puo­les­taan so­pi­van ke­vyt.

Jos jak­saa tu­tus­tua la­tau­sa­se­miin, niin 500 La Prima 3+1 kel­paa ajo-omi­nai­suuk­sil­taan mai­ni­os­ti pit­käl­le­kin maan­tie­mat­kal­le.

Ret­ro­hen­keä

Di­gi­taa­li­nen mit­ta­ris­to – sekä 1950-lu­kua so­pi­vas­ti imi­toi­va ko­je­lau­ta – näyt­tä­vät yk­sin­ker­tai­suu­des­saan tyy­lik­käil­tä ja te­ke­vät kun­ni­aa en­sim­mäi­sel­le, vuo­si­mal­lin 1957 Fiat 500:lle.

Iso 10,25-tuu­mai­nen kos­ke­tus­näyt­tö on vä­ri­kyl­läi­nen ja le­ve­äm­pi kuin täs­sä au­to­ko­ko­luo­kas­sa odot­tai­si. Na­vi­gaat­to­rin osoit­teen oh­jel­moin­ti su­juu hel­pos­ti. Il­mas­toin­nin käyt­tö ei nä­ky­nyt ai­na­kaan sa­man tien toi­min­ta­mat­ka­näy­töl­lä.

Juha Peltonen

Juha Peltonen

Pu­hal­lus­no­peut­ta ja si­sä­läm­pö­ti­laa pys­tyy sää­te­le­mään me­kaa­ni­sis­ta pai­nik­keis­ta tai kos­ke­tus­näy­töl­tä. 1-no­peuk­si­sen alen­nus­vaih­teis­ton käyt­tö­pai­nik­keet si­jait­se­vat ri­vis­sä, ku­ten 1950-lu­vun lo­pun sii­pi­jen­kis­sä.

Ajo­a­sen­nos­ta sää­tyy so­pi­va, ja pit­kä­kin hen­ki­lö saa sää­det­tyä ren­non ajo-ot­teen. Etuo­vet voi­daan ava­ta si­sä­puo­lel­ta joko säh­köi­sis­tä pai­nik­keis­ta tai pe­rin­tei­sis­tä oven­kah­vois­ta. Etuis­tui­met ovat mu­ka­vuus­pai­not­tei­suu­des­taan huo­li­mat­ta erit­täin ta­na­kat.

Ta­kais­tui­mel­la jää ihan koh­tuul­li­ses­ti ti­laa. Taak­se kul­ke­mi­nen on luon­nol­li­ses­ti 3+1-mal­lin kes­kei­nen ”clou”. Kul­ku su­juu kul­jet­ta­jan puo­lel­ta ai­van ku­ten mis­sä ta­han­sa muus­sa 500-mal­lis­sa, mut­ta se luon­nis­tuu huo­mat­ta­vas­ti juo­he­am­min oi­ke­al­ta kyl­jel­tä, jos­sa voi­daan ava­ta myös vas­tak­kain sa­ra­noi­tu pie­ni ta­ka­o­vi. Si­sä­me­lu­ta­so aset­tuu hy­vin koh­tuul­li­sek­si.

Pe­rus­ta­va­ra­ti­la on 185-lit­rai­se­na ym­mär­ret­tä­vän kom­pak­ti, ja niin­pä kah­ta la­taus­kaa­pe­lia on han­ka­la si­joi­tel­la siis­tis­ti, kos­ka ne ovat ta­va­ra­ti­las­sa suo­raan sa­no­en tiel­lä. Ta­ka­sel­kä­no­jat tait­tu­vat ja­e­tus­ti mel­kein ta­sa­pin­nak­si, ja kos­ka suu­rin­ta kul­je­tus­ti­laa saa­daan 550 lit­raa, mää­rä on au­ton ko­koon näh­den hui­ma.

Sähkömoottori on keulassa. Konepelti nousee ilman tankoa kokonaan ylös pystyasentoon.

Juha Peltonen