Squi­rel­le myön­net­tiin Iso-Bri­tan­ni­as­sa ar­vos­te­tus­sa In­ter­na­ti­o­nal His­to­ric Mo­to­ring Awards -ti­lai­suu­des­sa Res­to­ra­ti­on of the Ye­ar -pal­kin­to, vuo­den pa­ras en­ti­söin­ti Bri­tan­ni­as­sa.

Ka­ris­maat­ti­sek­si luon­neh­dit­tu erit­täin kal­lis ja ää­rim­mäi­sen har­vi­nai­nen brit­tiur­hei­lu­au­to-yk­si­lö esiin­tyi en­si ker­ran vuon­na 2011 Pa­rii­sin Ret­ro­mo­bi­le-näyt­te­lys­sä erit­täin heik­ko­kun­toi­se­na.

Jyr­si­jä­per­he oli pis­tä­nyt ver­hoi­lun pos­keen­sa ja au­to oli puh­dis­tet­tu maa­lis­ta me­tal­lin as­ti. Clas­sic Mo­tor Cars’in (CMC) toi­mi­tus­joh­ta­ja Pe­ter Neu­mark näki au­ton po­ten­ti­aa­lin, jo­ten so­vit­tiin, et­tä yk­si­lö res­tau­roi­daan yh­ti­ön vers­taal­la Bridg­nort­his­sa, Shrops­hi­ren krei­vi­kun­nas­sa, Iso-Bri­tan­ni­as­sa.

CMC voit­ti vuon­na 2011 Res­to­ra­ti­on of the Ye­ar -pal­kin­non vas­taa­vas­sa pal­kin­to­ti­lai­suu­des­sa en­ti­söi­ty­ään har­vi­nai­sen (Ja­gu­ar) Lind­ner-Noc­ker Light­weight E-Ty­pen.

Ky­sei­nen au­to ajoi vuon­na 1964 ulos Rans­kan Montl­he­ryn ra­dal­ta ja vau­ri­oi­tui niin pa­hoin, et­tä sen en­ti­söin­tiä pi­det­tiin ai­koi­naan mah­dot­to­ma­na.

CMC kui­ten­kin on­nis­tui pa­laut­ta­maan Lind­ner-Noc­ke­rin al­ku­pe­räi­seen kuo­siin yli 7000 työ­tun­nin tu­lok­se­na. Täl­löin au­tos­sa vie­lä­pä hyö­dyn­net­tiin yli 90-pro­sent­ti­ses­ti al­ku­pe­räi­siä osia.

Vaikka kaikki kojelaudan varusteet olivat tallella, alkuperäisen metallinen kojelauta oli aikoinaan korvattu puisella. Uuteen kojelautaan tuli sekä vaneria että alumiinia ja se viimeisteltiin korivärillä alkuperäisen kaavion mukaisesti.

Kun 1936 Squi­re saa­pui vuon­na 2013 CMC:lle täy­sen­ti­söin­tiä var­ten, se oli käy­tän­nöl­li­ses­ti kat­so­en täy­del­li­nen, mut­ta va­ra­o­sia ei ol­lut saa­ta­vil­la. Au­toon oli li­säk­si vuo­sien var­rel­la teh­ty eri­näi­siä muu­tok­sia, mut­ta en­ti­söin­nin jäl­keen au­to pa­lau­tet­tiin juu­ri sii­hen ti­laan, jol­lai­se­na se läh­ti vuon­na 1936 Squi­ren Re­men­ham Hill’in vers­taal­ta.

Squi­ren al­ku­pe­räi­nen jääh­dy­tin­ko­te­lo oli niin pa­hoin vään­ty­nyt, et­tä CMC val­mis­ti uu­den mes­sin­gis­tä. Tois­ta Squi­re-yk­si­löä mal­li­na käyt­tä­en CMC:llä val­mis­tet­tiin li­säk­si jääh­dyt­ti­men ka­don­neen pi­ka­tyyp­pi­sen kor­kin ti­lal­le uu­si. Sa­ma­ten ben­sii­ni­säi­liö jou­dut­tiin val­mis­ta­maan it­se.

Vaik­ka kaik­ki ko­je­lau­dan va­rus­teet oli­vat tal­lel­la, al­ku­pe­räi­sen me­tal­li­nen ko­je­lau­ta oli ai­koi­naan kor­vat­tu pui­sel­la. Uu­teen ko­je­lau­taan tuli sekä va­ne­ria et­tä alu­mii­nia ja se vii­meis­tel­tiin ko­ri­vä­ril­lä al­ku­pe­räi­sen kaa­vi­on mu­kai­ses­ti.

Ko­ria en­ti­söi­tä­es­sä kaik­ki al­ku­pe­räi­set alu­mii­ni­set ko­ri­pa­nee­lit ir­ro­tet­tiin va­ro­en saar­ni­pui­ses­ta ko­ri­ke­hi­kos­ta ja ta­ot­tiin uu­del­leen CMC:llä pyr­ki­mäl­lä sääs­tä­mä­nään mah­dol­li­sim­man pal­jon al­ku­pe­räi­ses­tä me­tal­lis­ta.

CMC:n pää­ko­ri­rää­tä­li Luke Mar­tin käyt­ti yli 2100 tun­tia ko­rin uu­si­mi­seen.

Squi­re sai maa­li­pin­nak­seen al­ku­pe­räi­sen tum­man­pu­nai­sen vä­rin, kii­tos vä­ri­mal­lien, joi­ta on­nis­tut­tiin löy­tä­mään ta­ka­luu­kun si­sä­puo­lel­ta sekä moot­to­ri­ti­lan laa­tois­sa. Näin CMC:n John Langs­ton ky­ke­ni jäl­jit­te­le­mään ori­gi­naa­li­vä­riä. Myös oh­jaa­mon puu­pa­nee­lit on maa­lat­tu ko­ri­vä­ri­sik­si.

Si­sä­ti­lo­jen en­ti­söin­nis­tä vas­ta­si CMC:n Tom Hamp­ton, joka sat­tu­moi­sin vas­ta­si myös toi­sen Squi­ren (X103:n) si­sus­tan en­ti­söin­nis­tä.

CMC:n Nick Goldt­horp to­te­si: “Nyt res­tau­roi­dun Squi­re-yk­si­lön tu­le­vai­suus on nyt var­mis­tet­tu ja lop­pu­tu­los on hie­no osoi­tus CMC:n asi­an­tun­te­van eri­kois­te­a­min ky­vyis­tä.”