Lii­ken­ne­tur­van 65 vuot­ta täyt­tä­neil­le suun­na­tus­sa ky­se­lys­sä* lä­hes joka vii­des vas­taa­ja ker­toi tun­te­van­sa ai­na­kin yh­den ih­mi­sen, joka ajaa, vaik­ka ajo­ter­veys ei to­den­nä­köi­ses­ti rii­tä tur­val­li­seen aja­mi­seen.

”Ai­na ei tule aja­tel­leek­si omas­sa aja­mi­ses­sa pii­le­viä ris­ke­jä. Kul­jet­ta­ja­na on kui­ten­kin muis­tet­ta­va kul­jet­ta­jan vas­tuu. Jos ter­veys ei rii­tä tur­val­li­seen aja­mi­seen, on ra­tis­ta py­syt­tä­vä pois­sa. Näin eh­käis­tään myös mah­dol­li­set va­hin­got it­sel­le ja muil­le”, pai­not­taa Lii­ken­ne­tur­van suun­nit­te­li­ja Mia Ny­holm ja muis­tut­taa, et­tä ajo­ter­veys kos­kee kai­ke­ni­käi­siä kul­jet­ta­jia, ei pel­käs­tään ikään­ty­viä.

Jos lä­hei­sen ajo­ter­veys huo­let­taa, puu­tu sii­hen

Yk­sit­täi­nen sai­raus ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta aja­mi­sen lo­pet­ta­mis­ta. Eten­kin sai­raus­koh­tauk­sen jäl­keen aja­mi­nen on usein lo­pe­tet­ta­va vä­lit­tö­mäs­ti toi­pu­mi­sen ajak­si. Muis­ti­sai­rauk­sien tyyp­pi­set sai­rau­det taas ete­ne­vät usein hi­taas­ti ja ra­paut­ta­vat jos­sain vai­hees­sa myös ajo­ky­kyä.

”Hi­taam­min ete­ne­vis­sä sai­rauk­sis­sa ei kul­jet­ta­ja vält­tä­mät­tä it­se huo­maa mer­kit­tä­vi­ä­kään muu­tok­sia ajo­ky­vys­sä. Usein ajo­tai­dos­sa ei ta­pah­du muu­tok­sia, vaan kyky ajaa tur­val­li­ses­ti eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa hei­ken­tyy. Lä­hei­set voi­vat tun­nis­taa muu­tok­set ajo­ky­vys­sä hel­pom­min ja sil­loin on syy­tä ot­taa asia pu­heek­si”, Ny­holm ko­ros­taa.

Lii­ken­ne­tur­van ky­se­lys­sä lä­hes yh­dek­sän kym­me­nes­tä 65 vuot­ta täyt­tä­nees­tä on sitä miel­tä, et­tä lä­hei­sen ajo­ter­vey­den riit­tä­vyy­den epäi­lyt­tä­es­sä, on sii­tä sa­not­ta­va.

Sai­rau­den hoi­to tu­kee usein ajo­ter­veyt­tä – lää­kä­ril­le me­noa ei kan­na­ta ly­kä­tä

Joka kym­me­nes Lii­ken­ne­tur­van ky­se­lyyn vas­tan­nees­ta ym­mär­tää hei­tä, jot­ka aja­vat au­toa, vaik­ka ovat jou­tu­neet luo­pu­maan ajo­kor­tis­taan ajo­ter­veys­syis­tä. Kol­ma­so­sa ym­mär­tää, jos ter­vey­son­gel­mis­ta ei ker­ro lää­kä­ril­le ajo­kor­tin me­net­tä­mi­sen pe­los­sa.

”Ih­mi­sil­lä on myös elä­kei­äs­sä mo­nia syi­tä ja tar­pei­ta au­ton käyt­töön. Eten­kin har­vaan asu­tul­la seu­dul­la ja kau­ka­na pal­ve­luis­ta asu­vien liik­ku­mi­nen no­jaa usein omaan au­toon. Mo­nel­le kyn­nys puut­tua aja­mi­seen on­kin ym­mär­ret­tä­väs­ti kor­kea. Ai­em­mis­sa ky­se­lyis­säm­me kyn­nyk­sen kor­keut­ta on pe­rus­tel­tu muun mu­as­sa pe­lol­la toi­sen re­ak­ti­os­ta. Myös hen­ki­lön liik­ku­mis­mah­dol­li­suuk­sis­ta on kan­net­tu huol­ta”, Ny­holm to­te­aa.

Lä­hes kaik­ki ky­se­lyyn vas­tan­neet pi­tä­vät hy­vä­nä sitä, et­tä lää­kä­ri ot­taa pu­heek­si sai­rau­den tai lääk­kei­den vai­ku­tuk­sen lii­ken­ne­tur­val­li­suu­teen. Use­am­pi kuin yh­dek­sän kym­me­nes­tä piti hy­vä­nä myös sitä, et­tä lää­kä­ri ot­taa ajo­ter­vey­teen kan­taa sil­loin, kun ajo­kort­tia uu­si­taan.

”Ter­vey­del­lis­ten on­gel­mien il­maan­tu­es­sa lää­kä­ril­le me­noa ei kan­na­ta vii­vyt­tää sen ta­kia, et­tä pel­kää ajo-oi­keu­den me­net­tä­mis­tä. Sai­rau­den hoi­to tu­kee usein myös ajo­ter­veyt­tä.”, Ny­holm muis­tut­taa.

”Lii­ken­ne­tur­van si­vuil­la voi tu­tus­tua myös tar­kis­tus­lis­taan, jon­ka avul­la voi saa­da kä­si­tyk­sen sii­tä, oli­si­ko syy­tä ha­keu­tua ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­sen jut­tu­sil­le. Lis­taa voi käyt­tää myös kes­kus­te­lu­jen tu­ke­na”, Ny­holm vink­kaa.