Suo­mi-elo­ku­van san­ka­rien au­to­na toi­mi erään ap­teek­ka­rin omis­ta­ma ta­ru­no­mai­nen 1937-mal­li­nen De­la­ha­ye 135M -avo­au­to va­rus­tet­tu­na Fi­go­ni & Fa­lasc­hin eri­kois­ko­ril­la. Sitä oli elo­ku­vas­sa tar­koi­tus ajaa erään nuo­ren, häi­käi­se­vän elo­ku­va­kau­not­ta­ren. Su­rul­lis­ta kyl­lä, De­la­ha­ye ka­to­si syk­syl­lä 1939 jäl­jet­tö­miin.

No­pe­as­sa De­la­ha­yes­sa oli 165-he­vos­voi­mai­nen 6-sy­lin­te­ri­nen ri­vi­moot­to­ri ja ne­li­por­tai­nen ti­he­ä­vä­lit­tei­nen vaih­teis­to. Eri­koi­suu­te­na yk­si­lös­sä oli oi­ke­an­puo­lei­nen oh­jaus.

Erit­täin har­vi­nais­ta au­toa käy­tet­tiin elo­ku­van fil­mauk­sis­sa muun mu­as­sa Te­ri­jo­en hiek­ka­ran­nal­la. Sitä kuu­lem­ma tan­kat­tiin elo­ku­va­ve­dok­ses­sa le­gen­daa­ri­sel­la Vii­pu­rin Shel­lil­lä ja joi­ta­kin ul­ko­koh­tauk­sia ku­vat­tiin tiet­tä­väs­ti Mon­re­pos’n puis­tos­sa Vii­pu­ris­sa, sekä Kä­ki­sal­mes­sa upe­an fun­kis­hu­vi­lan piha-alu­eel­la.

Hu­hun mu­kaan elo­ku­van jat­ko­ku­vauk­sia oli tar­koi­tus suo­rit­taa Laa­to­kan ran­nal­la, ai­na­kin Met­sä­pir­tis­sä sekä mah­dol­li­ses­ti kul­jet­ta­mal­la au­ton Laa­to­kan Mant­sin­saa­reen.

Hil­jat­tain löy­ty­neis­tä asi­a­kir­jois­ta, jot­ka löy­det­tiin erääs­tä kuo­lin­pe­säs­tä, il­me­ni to­del­la hur­jia asi­oi­ta: ku­vaus­ten jat­kon siir­ty­es­sä syk­syl­lä 1939 seu­raa­vaan ke­sään, pää­tet­tiin ke­sä­ren­kain va­rus­tet­tu De­la­ha­ye lait­taa tal­vi­te­loil­le.

Elo­ku­van al­ku­ve­dos­ta säi­ly­tet­tiin Vii­pu­ris­sa Kan­nak­sen­ka­dul­la si­jain­nees­sa ar­kis­tos­sa, jos­sa se tu­hou­tui (il­mei­ses­ti) 6.12.1939 il­ma­pom­mi­tus­ten ai­heut­ta­mas­sa ra­jus­sa tu­li­pa­los­sa.  

Kun Tal­vi­so­dan uh­ka al­koi 25.11. ol­la to­del­la il­mei­nen, omis­ta­ja R. Aa­ron Null päät­ti siir­tää au­ton vii­pu­ri­lai­ses­ta au­to­hal­lis­ta pa­rem­paan tur­vaan.

Au­to pää­tet­tiin ajaa Kar­ja­lan kan­nak­sel­le Ant­re­aan, jos­sa si­jait­see le­gen­daa­ri­sia, sy­viä ja ru­ti­kui­via luo­las­to­ja.

Siir­ty­mi­nen synk­kiä, syk­syi­sen pi­mei­tä, edel­li­sen hel­le­ke­sän viit­taan pu­keu­tu­nei­ta hiek­ka­tei­tä su­jui 28.11., vain kak­si vuo­ro­kaut­ta en­nen Tal­vi­so­dan syt­ty­mis­tä ras­kain mie­lin. De­la­ha­yea ei ol­lut mah­dol­lis­ta läh­teä aja­maan esi­mer­kik­si Hel­sin­kiin, jo­ten nyt se jou­dut­tiin sy­dän kyl­mä­nä eva­kuo­i­maan – jon­ne­kin, jos­ta ku­kaan ei sitä löy­täi­si.

Au­ton omis­ta­ja tie­si Ant­re­an luo­las­tois­sa ol­lees­ta eri­tyi­ses­tä sa­la­käy­tä­väs­tä. De­la­ha­ye lai­tet­tiin mah­dol­li­sim­man hy­vään suo­ja­ras­vaan, pei­tet­tiin pres­sul­la ja muu­rat­tiin sa­la­käy­tä­vään. Si­jain­ti mää­ri­tel­tiin as­kel­mer­kein ja sen tie­si vain omis­ta­ja it­se.

Edel­leen hä­nen va­kaa­na tar­koi­tuk­se­naan oli nou­taa De­la­ha­ye ke­vääl­lä 1940 ja siir­tää se jo­hon­kin läm­pi­mään au­to­tal­liin.

Tal­vi­so­dan an­ka­rien rau­ha­neh­to­jen seu­rauk­se­na Ant­rea ja alu­een jän­nit­tä­vät luo­las­tot kui­ten­kin me­ne­tet­tiin. Ke­säl­lä 1940 luul­tiin, et­tei De­la­ha­ye enää kos­kaan nä­ki­si omis­ta­jaan­sa.

Kun Ant­re­aan Jat­ko­so­dan ai­ka­na pääs­tiin ta­kai­sin, ei ku­kaan so­dan myl­ler­ryk­ses­sä muis­ta­nut De­la­ha­yen ole­mas­sa­o­loa. Jat­ko­so­dan päät­ty­es­sä vuon­na 1944 uu­det rau­ha­neh­dot oli­vat yhä an­ka­ram­mat, ja Kar­ja­lan kan­nas me­ne­tet­tiin uu­del­leen.

Mys­ti­sen elo­ku­va-De­la­ha­yen ny­ky­kun­to jää ikui­sek­si ar­voi­tuk­sek­si, sil­lä laa­jo­jen luo­las­to­jen alu­ees­ta ei ole enää ole­mas­sa kart­taa, ei­kä enää ole elos­sa ai­nut­ta­kaan hen­ki­löä, joka osal­lis­tui au­ton pii­lot­ta­mi­seen tai joka osai­si ker­toa muu­ra­tun käy­tä­vän si­jain­nin. Jos luo­las­to on kui­va, au­to voi­si ol­la hy­väs­sä­kin kun­nos­sa.