Ke­väi­set ke­lit ko­hot­ta­vat ki­ve­nis­ku­jen ris­kin eh­kä kaik­kein kor­keim­mal­le. Lu­mien su­let­tua pie­net ki­vet ja muut te­rä­vät kap­pa­leet sin­koi­le­vat il­mas­sa, ja ne te­ke­vät ru­maa jäl­keä is­key­ty­es­sään au­ton keu­laan. Myös tuu­li­la­si on vaa­ras­sa, mut­ta täl­lä ker­taa kes­ki­tym­me maa­li­pin­taan.

Kor­roo­si­o­ris­kin ta­kia maa­li­pin­nan lä­päis­seet rei­ät tu­li­si pai­ka­ta mah­dol­li­sim­man pian. Mo­nel­le ky­sees­sä on kui­ten­kin es­teet­ti­nen asia, sil­lä hiek­ka­pu­hal­let­tu keu­la näyt­tää ikä­väl­tä. Työn voi tee­tät­tää tai teh­dä it­se.

Ai­noa tapa, mil­lä saa täy­del­lis­tä jäl­keä, on koko ko­ne­pel­lin uu­del­leen­maa­laus, mut­ta sil­loin se ei ole enää al­ku­pe­räi­nen. Maa­laa­mi­ses­sa han­ka­luu­te­na on maa­lin sä­vyt­tä­mi­nen, ei­kä muu­ten on­nis­tu­nut jäl­ki vält­tä­mät­tä so­vi­kaan yh­teen muun au­ton kans­sa. Myös uu­del­leen­maa­laus si­säl­tää ris­ke­jä, ja vain huip­pu­am­mat­ti­lai­nen on­nis­tuu vaa­ti­vas­sa työs­sä.

Edul­li­sin tapa kor­ja­ta ki­ve­nis­ke­mät on tart­tua tuu­mas­ta toi­meen. Se vaa­tii muu­ta­mien kym­me­nin eu­ro­jen pa­nos­tuk­sen vä­li­nei­siin ja hie­man ai­kaa.

Tär­ke­ät tar­vik­keet

Ki­ve­nis­ke­mien paik­kaa­mi­ses­sa tar­vi­taan tie­tys­ti oi­ke­at työ­ka­lut. Vaih­to­eh­to­ja on toki ole­mas­sa, mut­ta esit­te­lem­me täs­sä ju­tus­sa yh­den rat­kai­sun.

Puh­dis­tuk­seen tar­vi­taan si­li­ko­nin­pois­to­ai­ne. Toi­si­naan myös si­li­ko­ni­pe­su­na tun­net­tua ai­net­ta käy­te­tään nuk­kaa­mat­to­mien lii­no­jen avul­la. Esi­mer­kik­si niin sa­no­tut va­haus­lii­nat so­pi­vat tä­hän tar­koi­tuk­seen.

Mah­dol­li­nen ruos­teen­pois­to lie­nee vai­keim­pia osi­oi­ta käy­tän­nön ta­sol­la, ja tä­hän on suo­si­tel­ta­vaa käyt­tää avuk­si esi­mer­kik­si pie­nois­hi­o­ma­ko­net­ta, joi­den mark­ki­noil­la Dre­mel on tun­net­tu val­mis­ta­ja. Ruos­tet­ta pois­ta­via ai­nei­ta ver­tail­tiin Au­to Bild Suo­mi 13/2016:ssa, ja sii­nä toi­sek­si si­joit­tu­nut Bilt Ham­ber Deox-gel on gee­li­mäi­sen koos­tu­muk­sen­sa vuok­si kä­te­vä ki­ve­nis­ke­mien ta­pauk­ses­sa.

1. Silikoninpoistolla varmistetaan pinnan puhtaus maalaamista varten. Maali ei tartu likaiselle, rasvaiselle tai silikonia sisältävälle pinnalle. 2. Pinnan karhennuksessa tarvittaviin välineisiin lukeutuvat hiomapaperi, pikaliima ja pyyhekumipäällä varustettu kynä.

Yk­si erit­täin kä­te­vä työ­ka­lu, jos­ta moni asi­aan pe­reh­ty­mä­tön ei edes tie­dä, on niin sa­not­tu meik­kaus­puik­ko (eng­lan­nik­si touch up stick). Se on ohut muo­vi­nen puik­ko, jon­ka pääs­sä on erit­täin pie­ni maa­li­pää ki­ve­nis­ke­mien täyt­tä­mi­seen. Ni­men­sä mu­kai­ses­ti meik­kaus­puik­ko muis­tut­taa työ­ka­lua, jol­lai­sen ku­vit­te­li­si löy­ty­vän mas­kee­raa­jan pa­kis­ta te­at­te­rin ta­ka­huo­nees­ta.

Eh­kä eri­koi­sim­mat, ja yl­lät­tä­vim­mät, tar­peet liit­ty­vät pin­nan kar­hen­nuk­seen. Nämä ovat pyy­he­ku­mi­pääl­lä va­rus­tet­tu lyi­jy­ky­nä, pi­ka­lii­ma sekä rei’itin. Näi­den käyt­töön pa­la­taan myö­hem­min, mut­ta ko­ko­nai­suu­teen kuu­luu vie­lä kar­keu­den 2500 hi­o­ma­pa­pe­ria.

Edel­lä mai­nit­tu­jen li­säk­si paik­ka­maa­lauk­seen tar­vi­taan tie­ten­kin maa­lit. Usein oli­si hyvä ol­la poh­ja­maa­li, jot­ta al­ku­pe­räis­tä vas­taa­va maa­lin ker­ros­pak­suus saa­vu­te­taan. Jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa poh­ja­maa­li­na voi ol­la hyvä käyt­tää niin sa­not­tua ruos­teen­syö­jä­maa­lia, jos kaik­kea kor­roo­si­o­ta ei saa­da pois­tet­tua muil­la kei­noin.

Toi­se­na maa­li­na tar­vi­taan it­se vä­ri­mas­sa, joka on on­nis­tu­neen lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta kaik­kein tär­kein ai­ne. Vä­ri­mas­sa tu­lee hank­kia au­ton maa­li­pin­taa var­ten sä­vy­tet­ty­nä. Ei ole jär­ke­vää tyy­tyä ylei­siin pe­rus­vä­rei­hin, sil­lä täl­löin ei voi on­nis­tua edes te­o­ri­as­sa. Sä­vy­tet­ty­jä maa­le­ja saa au­to­maa­le­ja myy­vil­tä yri­tyk­sil­tä, ja myös au­ton jäl­leen­myy­jäl­lä saat­taa ol­la tar­jol­la val­mii­ta paik­ka­maa­li­pul­lo­ja.

Yk­si­ker­ros­vä­reis­sä tuo vä­ri­mas­sa toi­mii myös pääl­lim­mäi­se­nä ker­rok­se­na. Ny­ky­päi­vä­nä suu­rin­ta osaa maa­la­tuis­ta au­tois­ta peit­tää kui­ten­kin vie­lä suo­jaa­vam­pi lak­ka­ker­ros. Täl­löin myös ki­ve­nis­kun op­ti­maa­li­seen paik­kaa­mi­seen tar­vi­taan kir­kas­lak­kaa.

Maa­lien kui­vat­ta­mis­ta voi no­peut­taa kuu­mail­ma­pu­hal­ti­mel­la. Myös luon­non­va­ha, mik­ro­kui­tu­lii­na ja va­han­le­vi­tys­tyy­ny kuu­lu­vat mah­dol­li­siin tar­pei­siin. Näis­tä vii­mek­si mai­ni­tuis­ta mi­kään ei kui­ten­kaan ole vält­tä­mä­tön.

Pai­kat puh­taik­si

Läh­tö­koh­ta työn on­nis­tu­mi­sel­le on puh­das au­to. Ide­aa­li­ti­lan­tees­sa au­to pes­tään kat­ta­vas­ti ja aje­taan läm­pi­mään hal­liin kui­vu­maan hy­vis­sä ajoin en­nen ki­ve­nis­ke­mien paik­kaa­mis­ta. Tä­hän on va­li­tet­ta­van har­val­la mah­dol­li­suut­ta.

Re­a­lis­ti­nen vä­him­mäis­vaa­ti­mus on kui­va keli, sil­lä sa­tees­sa maa­laa­mi­nen ei on­nis­tu. Ki­ve­nis­ke­män puh­dis­tus, mah­dol­li­nen ruos­teen­pois­to ja kar­hen­nus ovat avai­na­se­mas­sa paik­kaus­ta suo­ri­tet­ta­es­sa. Poh­jien on ol­ta­va kun­nos­sa, jot­ta maa­li tart­tuu oi­kein ja py­syy pit­kään.

Rei­än puh­dis­ta­mi­nen ras­vas­ta, va­has­ta ja muis­ta mah­dol­li­sis­ta epä­puh­tauk­sis­ta teh­dään si­li­ko­ni­pe­sul­la tai si­li­ko­nin­pois­to­ai­neel­la pyyh­ki­mäl­lä käyt­tä­mäl­lä mitä ta­han­sa nuk­kaa­ma­ton­ta lii­naa. Tämä on help­po ja sel­keä työ­vai­he.

Silikoninpoistolla varmistetaan pinnan puhtaus maalaamista varten. Maali ei tartu likaiselle, rasvaiselle tai silikonia sisältävälle pinnalle.

Ruos­teet pois

Poh­ja­maa­lin lä­päis­seen ja jo kor­roo­si­o­ta ke­rän­neen ki­ve­nis­ke­män paik­kaa­mi­nen on haas­ta­vam­paa. Se vaa­tii ruos­teen huo­lel­lis­ta pois­ta­mis­ta, sil­lä muu­ten ha­pet­tu­mi­nen jat­kuu maa­li­pin­nan al­la, ja uu­si maa­li tu­lee ir­to­a­maan. En­sik­si oli­si hyvä suo­rit­taa mah­dol­li­sim­man huo­lel­li­nen me­kaa­ni­nen ruos­teen­pois­to.

Ko­neel­li­ses­ti ruos­teen voi pois­taa pie­nois­hi­o­ma­työ­ka­lul­la, jol­lai­ses­ta käy­te­tään pu­he­kie­les­sä usein val­mis­ta­jan eli Dre­me­lin ni­meä. Täl­lai­seen säh­kö­käyt­töi­seen mo­ni­toi­mi­työ­ka­luun voi liit­tää so­pi­van hi­o­ma­pään, joka on hyvä va­li­ta ki­ve­nis­ke­män koon ja muo­don mu­kaan. Va­ro­vai­nen pi­tää ol­la, sil­lä kone on näin hie­noon työs­töön var­sin te­ho­kas.

Jos me­kaa­nis­ta työs­töä ei ha­lua teh­dä tai sii­hen ei ole vä­li­nei­tä, niin ruos­teen­pois­toa voi yrit­tää myös ke­mi­al­li­ses­ti. Ke­mi­al­li­sia ruos­teen­pois­toon tar­koi­tet­tu­ja ai­nei­ta on run­saas­ti, mut­ta gee­li­mäi­nen koos­tu­mus hel­pot­taa mer­kit­tä­väs­ti ki­ve­nis­ke­mien puh­dis­ta­mis­ta, ja näi­tä ai­nei­ta on vä­hem­män tar­jol­la. Ai­nei­den käyt­tö­oh­jeet poik­ke­a­vat toi­sis­taan niin pal­jon, et­tä em­me tar­tu ai­hee­seen tar­kem­min.

Pyy­he­ku­mi­pääl­lä va­rus­tet­tu kynä, pi­ka­lii­ma, pa­pe­ri­rei’itin ja hi­o­ma­pa­pe­ri as­tu­vat täs­sä koh­taa ke­hiin. Tar­koi­tus on rei’it­tää hi­o­ma­pa­pe­ris­ta juu­ri ky­nän pyy­he­ku­mi­pään ko­koi­nen pala. Tämä lii­ma­taan pi­ka­lii­man avul­la kiin­ni ky­nään. Näin teh­dyl­lä työ­ka­lul­la saa kä­te­väs­ti kar­hen­net­tua ki­ve­nis­ke­män poh­jan maa­lin tart­tu­mis­ta var­ten.

Lyi­jy­ky­nän ku­mi­pää­kin vaa­tii jo koh­ta­lai­sen suu­ren ki­ven ai­heut­ta­man rei­än mah­tu­ak­seen sii­hen. Pie­nem­pien is­ke­mien kans­sa on han­ka­laa, mut­ta suu­rem­piin is­ke­miin tämä me­ne­tel­mä toi­mii hie­nos­ti. Hie­man kor­roo­si­os­ta vä­riä muut­ta­neen ki­ve­nis­ke­män puh­dis­ta­mi­seen saat­taa riit­tää pelk­kä kar­hen­nus ky­nä­pääl­lä, jol­loin kak­si edel­lis­tä esi­tel­tyä vai­het­ta voi ohit­taa.

1. Paperirei’itintä hyödyntämällä hiomapaperista saa sopivankokoisen ja -mallisen palan kynää varten. 2. Pieni tippa pikaliimaa kynän pyyhekumipäähän riittää, jotta hiomapaperin saa kiinnitettyä hiontaa varten. Näin syntyy näppärä ja tarkka työkalu kiveniskemien karhentamiseen.

Vink­ki va­has­ta

En­si­a­ja­tuk­se­na kuu­los­taa täy­sin jär­jet­tö­mäl­tä pyyh­kiä pin­taa va­hal­la, kun se on juu­ri puh­dis­tet­tu maa­laa­mis­ta var­ten. Kon­sep­ti on kui­ten­kin var­sin ne­ro­kas. Tar­koi­tuk­se­na on suo­ja­ta ki­ve­nis­ke­män ym­pä­ris­tö va­hal­la, jot­ta se hyl­kii maa­lia maa­laus­vai­hees­sa.

Tä­hän tu­lee eh­dot­to­mas­ti va­li­ta puh­das luon­non­va­ha, esi­mer­kik­si kar­nau­ba­va­ha­poh­jai­nen tuo­te. Hyb­ri­di­va­ho­ja ja syn­teet­ti­siä maa­li­pin­nan suo­ja­tuot­tei­ta on väl­tet­tä­vä. Näin sik­si, et­tä luon­non­va­ha on hel­poin­ta pois­taa pin­nas­ta si­li­ko­nin­pois­to­ai­neel­la. Osa hyb­ri­di­va­hois­ta ja syn­teet­ti­sis­tä suo­ja­tuot­teis­ta on tar­koi­tuk­sel­la val­mis­tet­tu erit­täin ke­mi­kaa­lin­kes­tä­vik­si, jo­ten nii­den pois­ta­mi­nen ko­ko­naan saat­taa ai­heut­taa han­ka­luuk­sia.

Va­hal­la pyy­hi­tään rei­lus­ti hie­man suu­rem­man alu­een yli, ei­kä sen jää­miä tar­vit­se vält­tä­mät­tä vie­lä edes pyyh­kiä pois mik­ro­kui­tu­lii­nal­la. Va­haa me­nee vä­ki­sin­kin täs­sä vai­hees­sa myös ki­ve­nis­ke­mään, jo­ten kolo on puh­dis­tet­ta­va uu­del­leen. Ai­em­min mai­ni­tut meik­kaus­pui­kot ja si­li­ko­nin­pois­to­ai­ne ovat tä­hän yli­ver­tai­set vä­li­neet.

Puh­taak­si on tar­koi­tus saa­da tar­kas­ti vain ki­ve­nis­ke­män ai­heut­ta­ma kuop­pa, jot­ta ym­pä­ril­lä ole­va maa­li­pin­ta hyl­kii maa­lia seu­raa­vas­sa työ­vai­hees­sa. Näin ol­len maa­li pyr­kii kuin it­ses­tään oi­ke­aan paik­kaan. Tämä va­hal­la suo­ri­tet­ta­va työ­vai­he ei suin­kaan ole vält­tä­mä­tön, mut­ta se hel­pot­taa mah­dol­li­sim­man huo­maa­mat­to­man paik­kauk­sen suo­rit­ta­mis­ta.

1. Maalipinnan pyyhintä vahalla ennen maalausta on nokkela niksi, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi. Maalattava iskemä on tietysti puhdistettava tämän jälkeen uudelleen. 2. Kiveniskemän pohja puhdistetaan silikoninpuhdistusaineella ja meikkauspuikolla.

Maa­lia pin­taan

Lo­pul­ta pääs­tään maa­lauk­seen. Tämä on työ­vai­hee­na var­sin yk­sin­ker­tai­nen, jo­ten sitä ei tar­vi­ta ko­vin tark­kaan oh­jeis­taa. Muu­ta­ma vink­ki on kui­ten­kin pai­kal­laan.

1. Paikkamaalin niin sanotussa kynsilakkapurkissa oleva pieni pensseli on yleensä aivan liian suuri työväline kiveniskemän tarkkaan korjaukseen. 2.Meikkauspuikkoa hyödynnetään maalaamisessa: tässä levitetään pohjamaali hieman suurempaan kiveniskemään.

Meik­kaus­pui­kot on oi­ke­as­taan tar­koi­tet­tu juu­ri tä­hän työ­vai­hee­seen, mut­ta nii­tä­kin voi pa­ran­nel­la. Eri­tyi­ses­ti pien­ten rei­kien täyt­töä var­ten meik­kaus­pui­kos­ta voi lei­ka­ta pään pois, jol­loin käyt­töön jää vain te­rä­vä­kär­ki­nen muo­vi­tik­ku.

Ki­ve­nis­ke­mää ei ni­mit­täin maa­la­ta pe­rin­tei­seen ta­paan, vaan se täy­te­tään maa­lil­la. Maa­lia ei siis su­di­ta, vaan sitä enem­män­kin pai­ne­taan tai tö­kä­tään ko­loon, kun­nes maa­lia on so­pi­vas­ti. Te­rä­vä­kär­ki­sel­lä muo­vi­ti­kul­la maa­lia saa pie­nen mää­rän ker­ral­laan tar­kas­ti oi­ke­aan koh­tee­seen.

1. Punainen pohjamaali erottuu selvästi vihreästä maalipinnasta. Ensimmäinen maalikerros on hyvä, joten seuraavaksi on värimassa vuorossa. 2. Kun meikkauspuikosta leikkaa kärjen pois, saa vieläkin tarkemman työkalun maalin levittämiseen. Tässä siirretään värimassaa kiveniskemään.

Työ­vai­he suo­ri­te­taan en­sin poh­ja­maa­lil­le, sit­ten vä­ri­mas­sal­le ja lo­puk­si lak­ka­ker­rok­sel­le. Kui­vu­mis­ta voi no­peut­taa kuu­mail­ma­pu­hal­ti­mel­la, ja kaik­kia näi­tä vai­hei­ta saat­taa ol­la tar­peen ker­ros­taa use­am­paan ot­tee­seen. Al­ku­pe­räi­ses­tä maa­lis­ta on hyvä ar­vi­oi­da ker­ros­pak­suuk­sia, joi­ta oli­si tar­koi­tus nou­dat­taa.

1. Maalikerroksien kuivumista voi nopeuttaa kuumailmapuhaltimella. Varovainen pitää olla, ettei maali kiehahda. 2. Suorakiiltovärien tapauksessa ei tarvita lakkaa, mutta muuten pinta suojataan juuri sillä. Lakan jälkeen pinta ei saisi enää olla kuopalla.

Jo­kai­nen ker­ros tu­lee kui­vat­taa kun­nol­la en­nen seu­raa­vaa, jot­ta nä­kee kui­vu­mi­ses­ta ai­heu­tu­van maa­lin ve­täy­ty­mi­sen vai­ku­tuk­set. Tar­koi­tuk­se­na on saa­da ta­sai­sia ker­rok­sia sa­mal­le ta­sol­le, kuin mitä on al­ku­pe­räi­ses­sä maa­lis­sa. Vain lak­ka­ker­rok­sen kans­sa on hyvä lii­oi­tel­la jät­tä­mäl­lä se hie­man ko­hol­le, jos tar­koi­tuk­se­na on ve­si­hi­oa pin­ta myö­hem­min.

Moni lie­nee tyy­ty­väi­nen tä­hän lop­pu­tu­lok­seen – au­toa pa­rin met­rin pääs­tä tar­kas­tel­les­sa näyt­tää sil­tä, et­tä ki­ve­nis­ke­mät ovat ka­don­neet. Sii­nä ta­pauk­ses­sa voi­ta­neen on­ni­tel­la suo­ri­te­tus­ta työs­tä. Jäl­jes­tä saa kui­ten­kin vie­lä mer­kit­tä­väs­ti pa­rem­man pie­nel­lä li­sä­vai­val­la.

Tässä on varsin hyvin onnistunut kiveniskemän paikkaus. Lopputulosta voi vielä parannella, kun korjattu kohta on kuivunut muutaman viikon.

Ve­si­hi­on­ta kui­va­na

Pa­rin vii­kon kui­vu­mi­sen jäl­keen ki­ve­nis­ke­mien pa­riin voi pa­la­ta tee­moil­la ve­si­hi­on­ta ja kiil­lo­tus. Näin saa­daan kor­jauk­sen pääl­lim­mäi­nen ker­ros ta­soi­tet­tua sa­maan ta­soon muun maa­li­pin­nan kans­sa ja kiil­to­as­te sa­man­lai­sek­si. Tämä aut­taa huo­mat­ta­vas­ti paik­kaus­jäl­jen häi­vyt­tä­mi­ses­sä.

Ve­si­hi­on­ta ja kiil­lo­tus on var­sin vaa­ti­va työ­vai­he, joka on täy­sin oma jut­tu­ai­heen­sa. Tämä kan­nat­taa jät­tää suo­si­ol­la vä­liin, jos ei ole var­ma vaa­dit­ta­vis­ta työ­ka­luis­ta ja työ­vai­heis­ta. En­nen oman au­ton kä­sit­te­lyä hom­maa kan­nat­taa har­joi­tel­la esi­mer­kik­si ro­mut­ta­mol­ta ha­e­tul­la ko­ne­pel­lil­lä. Ki­ve­nis­ke­män paik­kaus on­nis­tuu hy­vin siis myös il­man ve­si­hi­on­taa, mut­ta täl­löin paik­kaus­jäl­ki vain erot­tuu hie­man kau­em­paa.

Am­mat­ti­tai­dos­ta ja ha­lu­tus­ta lop­pu­tu­lok­ses­ta riip­pu­en täs­sä ki­ve­nis­ke­män paik­kausp­ro­ses­sis­sa ku­luu ai­kaa tun­nis­ta viik­koi­hin. Pa­ran­nuk­sen saa ai­kaan no­pe­as­ti, mut­ta hy­vän te­ke­mi­nen saat­taa kes­tää pit­kään.