Suo­men me­ri­ra­jo­ja val­voi­vat me­ri­voi­mat ja Tul­li. Suo­men me­ri­voi­mat oli muo­dos­tet­tu lä­hin­nä ve­nä­läi­sil­tä Suo­meen jää­neis­tä aluk­sis­ta. Tul­lin alus­kan­ta taas koos­tui höy­ry- ja pur­je­a­luk­sis­ta, jot­ka oli han­kit­tu 1800-lu­vun lo­pul­la ja 1900-lu­vun en­sim­mäi­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä.

Osaan pie­nem­piä var­ti­o­pur­sia oli myö­hem­min asen­net­tu apu­moot­to­ri, mut­ta ne ei­vät ol­leet ko­vin no­pei­ta. Täl­lai­sel­la ka­lus­tol­la oli vai­kea py­syä moot­to­ri­ve­neil­lä liik­ku­vien sa­la­kul­jet­ta­jien pe­räs­sä.

En­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na suo­ma­lai­set ve­ne­veis­tä­möt oli­vat val­mis­ta­neet Ve­nä­jän lai­vas­tol­le pal­jon eri­lai­sia aluk­sia. Osa ei ol­lut vie­lä eh­ti­nyt käyt­töön, kun Ve­nä­jän ase­voi­mat oli­vat vuon­na 1918 ve­täy­ty­neet Suo­mes­ta.

Tois­tai­sek­si mai­den vä­li­set suh­teet oli­vat ko­ko­naan jär­jes­tä­mät­tä ja maat oli­vat so­ta­ti­las­sa kes­ke­nään. Ve­nä­läis­tä so­ti­la­so­mai­suut­ta hal­lin­noi­maan pe­rus­tet­tiin ke­säl­lä 1918 So­ta­saa­lis-Kes­ku­so­sas­to.

Suo­je­lus­kun­nat ha­ke­vat roo­lia ra­ja­val­von­nas­sa

Aloit­teen me­ri­val­von­ta-asi­as­sa teki suo­je­lus­kun­tien ylie­si­kun­ta. Hel­mi­kuus­sa 1920 laa­ti­mas­saan sa­lai­ses­sa suun­ni­tel­mas­sa se esit­ti, et­tä 14 Ve­nä­jäl­tä so­ta­saa­liik­si jää­nyt­tä no­pe­aa moot­to­ri­ve­net­tä eli ”moot­to­ri­kaa­te­ria” otet­tai­siin käyt­töön ran­ni­koi­den val­von­nas­sa. Ve­neet voi­tai­siin an­taa ran­ni­kon suo­je­lus­kun­nil­le tai Tul­lil­le.

Suo­je­lus­kun­tien joh­to eh­dot­ti, et­tä moot­to­ri­kaa­te­reil­la oli­si voi­tu val­voa kaik­kein kriit­ti­sim­piä me­ri­a­lu­ei­ta: Han­gon ja Te­ri­jo­en vä­lis­tä Suo­men­lah­den ran­nik­koa sekä me­ri­a­lu­et­ta Kok­ko­lan ja Kris­tii­nan­kau­pun­gin vä­lil­lä. Teh­tä­vä­nä oli es­tää ”val­lan­ku­mouk­sel­lis­ten ja maal­lem­me vi­ha­mie­lis­ten ai­nes­ten yh­teyt­tä Suo­men kans­sa" ja tor­jua sa­mal­la al­ko­ho­li­juo­mien ja mui­den tuon­ti­kiel­lon alais­ten ta­va­roi­den sa­la­kul­je­tus­ta. Kum­pi­kin teh­tä­vä näh­tiin jok­seen­kin yh­tä tär­ke­äk­si.

Vaikka Tulli ei aluksi aikonut veneisiinsä aseistusta, joihinkin tulliveneisiin asennettiin myös konekivääreitä. Kuvan vene näyttäisi olevan yksi ensimmäisistä isoista SK-veneistä. [Tullimuseo]

Kuvan vene ei ollut Tullin vene, vaan salakuljettajilta takavarikoitu SK-vene. Vuonna 1920 Tullille hankitut sotasaalis-SK:t olivat jokseenkin saman näköisiä ja kokoisia. [Tullimuseo]

Ve­nä­jän lai­vas­ton ”moot­to­ri­kaa­te­rit”

Suo­je­lus­kun­tien eh­do­tus kos­ki yh­tä ve­ne­tyyp­piä, isoa moot­to­ri­ve­net­tä, jota ke­vään 1920 sa­lai­sis­sa asi­a­kir­jois­sa kut­sut­tiin ni­mel­lä ”CK”. Tämä oli ve­ne­tyy­pin ni­mi­ly­hen­ne ky­ril­li­sil­lä kir­jai­mil­la - suo­mek­si oli­si oi­ke­as­taan pi­tä­nyt pu­hua ”SK-ve­nees­tä”, sil­lä ly­hen­ne tuli ve­nä­jän­kie­li­sis­tä sa­nois­ta sto­roz­he­voi ka­ter eli var­ti­o­moot­to­ri­ve­ne.

Ve­ne­tyyp­piä oli­vat val­mis­ta­neet Tu­run ja Por­voon ve­ne­veis­tä­möt. Suo­men li­säk­si näi­tä ve­nei­tä oli val­mis­tet­tu myös Pie­ta­ris­sa. Suo­men vi­ra­no­mai­set pu­hui­vat ”moot­to­ri­kaa­te­reis­ta”.

Kook­kaat SK-ve­neet oli tar­koi­tet­tu lä­hin­nä su­kel­lus­ve­nei­den tor­jun­taan. Ve­neet oli­vat 15,2 met­riä pit­kiä, mut­ta SK-ve­ne­tyyp­piä oli val­mis­tet­tu myös 18-met­ri­se­nä.

Ve­neis­sä oli ame­rik­ka­lais­val­mis­tei­set 150-he­vos­voi­mai­set van Blerck -ben­sii­ni­moot­to­rit, joil­la pääs­tiin 15 sol­mun tun­ti­no­peu­teen. Tul­lin käy­tös­sä tuol­loin ol­leis­ta val­von­ta-aluk­sis­ta har­va yl­si yli 10 sol­muun. No­peim­pia oli­vat isot tul­li­höy­ry­lai­vat, mut­ta ta­kaa-ajoon nii­tä ei voi­nut käyt­tää.

Tul­li tah­too ve­neet

Huh­ti­kuus­sa 1920 Tul­li­hal­li­tuk­sel­ta pyy­det­tiin suun­ni­tel­mas­ta lau­sun­toa. Tul­lil­la ei ol­lut mi­tään näi­den me­ri­kel­pois­ten ve­nei­den käyt­töö­not­toa vas­taan. Tul­li ei kui­ten­kaan ol­lut ai­noa vaih­to­eh­to ve­nei­den käyt­tä­jäk­si. Tul­li to­te­si, et­tä jos SK-ve­nei­tä ot­tai­si­vat käyt­töön suo­je­lus­kun­ta­lai­set, kus­tan­nuk­set oli­si­vat jon­kin ver­ran alem­mat, kos­ka nämä ei­vät saa­neet palk­kaa.

So­ti­laal­li­ses­ti jär­jes­tet­ty val­von­ta oli­si kat­ta­va, mut­ta tul­li­val­von­nan kan­nal­ta vä­hem­män te­ho­kas, kos­ka suo­je­lus­kun­ta­lai­sil­la ei ol­lut tul­li­lain­sää­dän­nön tun­te­mus­ta.

Suu­rin kus­tan­nu­se­rä oli­vat sil­ti it­se ve­neet. Tul­lin ar­vi­on mu­kaan ve­nei­den käyt­töö­no­tos­ta tu­li­si huo­mat­ta­vas­ti enem­män ku­lu­ja kuin suo­je­lus­kun­ta­jär­jes­tö oli esit­tä­nyt. Jos ve­neet me­ni­si­vät suo­je­lus­kun­tien käyt­töön, nii­hin oli­si asen­net­tu Ma­xim-pi­ka­ty­kit ja ko­ne­ki­vää­rit. Jos ne taas oli­si ot­ta­nut käyt­töön Tul­li, ve­nei­siin ei oli­si tul­lut näin vah­vaa aseis­tus­ta. Ve­neen mie­his­tök­si suo­je­lus­kun­ta­lai­sia oli­si tar­vit­tu vii­si.

Tul­li puo­les­taan ar­vi­oi, et­tä se sel­vi­äi­si kol­mi­hen­ki­sel­lä mie­his­töl­lä ve­net­tä koh­den. Kum­mas­sa­kin ta­pauk­ses­sa vä­hin­tään kah­del­ta mie­his­tön jä­se­nel­tä oli­si vaa­dit­tu tek­nis­tä osaa­mis­ta. Yh­te­nä vaih­to­eh­to­na Tul­li eh­dot­ti yh­teis­toi­min­nan li­sää­mis­tä suo­je­lus­kun­tien kans­sa.

Tul­li ha­lu­si tuo­da esiin myös sen, et­tä vaik­ka so­ta­saa­lis­ve­nei­tä ei nyt saa­tai­si­kaan val­von­ta­käyt­töön, nii­tä ei mis­sään ni­mes­sä saa­nut myy­dä yk­si­tyis­hen­ki­löil­le, sil­lä ne ”kai­ken to­den­nä­köi­syy­den mu­kaan jou­tui­si­vat suu­rek­si osak­si tul­li­ka­val­ta­jain ja sa­la­kul­jet­ta­jien hal­tuun”. Sa­mas­sa yh­tey­des­sä Tul­li eh­dot­ti myös kaik­kien yk­si­tyis­ten omis­ta­mien moot­to­ri­ve­nei­den re­kis­te­röi­mis­tä ja ajo­lu­pa­jär­jes­tel­mää.

Tul­li­hal­li­tus toi­voi, et­tä Tul­li ja muut vi­ra­no­mai­set voi­si­vat hank­kia ve­nei­tä so­ta­saa­lis­va­ras­tois­ta edul­li­ses­ti myö­hem­min, kun sai­si­vat mää­rä­ra­ho­ja.

Vii­si 15 met­rin ve­net­tä

Suo­je­lus­kun­tien suun­ni­tel­maa me­ri­ra­jan val­von­nas­ta ei to­teu­tet­tu. Huh­ti­kuus­sa 1920 Tul­li sai sil­ti han­kit­tua So­ta­saa­lis-Kes­ku­so­sas­tol­ta vii­si SK-ve­net­tä. Ve­neet vaa­ti­vat kui­ten­kin re­mon­toin­tia, en­nen kuin ne voi­tiin ot­taa käyt­töön.

SK-ve­nei­den ame­rik­ka­lais­ten van Blerck-moot­to­rien ben­sii­nin­ku­lu­tus oli ko­vaa. Tun­nin ajo vei ben­sii­niä rei­lus­ti yli sata lit­raa. Tul­lin mu­kaan käyt­tö­me­not oli­si­vat nous­seet ”ta­vat­to­man suu­riin sum­miin”, jo­ten se ha­lu­si muut­taa ko­neet pet­ro­li­käyt­töi­sik­si, jol­loin ku­lu­tus oli­si pie­nem­pi. Tu­run Ve­ne­veis­tä­möl­lä teh­ty muu­tos­työ vei ai­kaa, sil­lä moot­to­rei­ta ei mil­lään tah­dot­tu saa­da toi­mi­maan kun­nol­la pet­ro­lil­la. Sa­mal­la teho pie­ne­ni 100 he­vos­voi­maan ja huip­pu­no­peus hi­das­tui 12 sol­muun.

Ke­sä­kuus­sa 1920 Vii­pu­rin tul­li­ka­ma­ri sai jo myy­dä van­han var­ti­o­pur­ten­sa ja tie­dus­te­li, pää­si­si­vät­kö sen ve­ne­mie­het Tur­kuun pe­reh­ty­mään uu­teen ve­nee­seen­sä. Mat­kaan Tur­kuun oli kui­ten­kin tois­tai­sek­si ly­kät­tä­vä.

Ve­nei­tä ei saa­tu vie­lä ke­säl­lä. Asi­as­ta ei ole säi­ly­nyt asi­a­kir­jo­ja. To­den­nä­köis­tä kui­ten­kin on, et­tä os­te­tut ve­neet saa­tiin Tu­run ve­ne­veis­tä­möl­tä jos­sain vai­hees­sa tal­vea 1920–21 tai vas­ta seu­raa­va­na ke­vää­nä.

Tul­lin saa­mien ve­nei­den al­ku­pe­räi­set ve­nä­läi­set tun­nuk­set oli­vat SK 51, 52, 53 ja 57. Tul­li an­toi niil­le tun­nuk­set NV 31, 32, 33 ja 34. NV oli ly­hen­ne sa­nois­ta No­pea Vene, mut­ta vä­lil­lä käy­tet­tiin myös ly­hen­net­tä NA eli No­pea Alus. Vii­den­nen ve­neen nu­me­roa ei ole tie­dos­sa.

Sat­tu­maa vai ei, mut­ta uu­te­na­vuon­na 1921 La­van­saa­res­sa rä­jäh­ti Tul­lin So­ta­saa­lis-Kes­ku­so­sas­tol­ta hank­ki­ma moot­to­ri­ve­ne ni­mel­tä ”Gus­tafs­värd”. Tois­tai­sek­si ei tie­de­tä, oli­ko tämä puut­tu­va vii­des vene.

Yh­den Tul­lin SK-ve­neis­tä tie­de­tään var­mas­ti tu­hou­tu­neen vuon­na 1928 tu­li­pa­los­sa Maa­ri­an­ha­mi­nas­sa. Ve­neis­tä kol­me py­syi käy­tös­sä noin kym­me­nen vuot­ta. Vuon­na 1930 NV 31, NV 32 ja NV 33 toi­mi­vat Koi­vis­ton, Maa­ri­an­ha­mi­nan ja Han­gon tul­li­ka­ma­rien alai­suu­des­sa.

Rau­han­neu­vot­te­lut var­jos­ta­vat ve­ne­han­kin­to­ja

Vii­vy­tyk­siin ve­nei­den saa­mi­ses­sa saat­toi ol­la mui­ta­kin syi­tä kuin muu­tos­työt. Vuon­na 1920 ve­nä­läi­nen so­ta­saa­lis oli niin sa­no­tus­ti kuu­maa ta­va­raa. Ke­vääl­lä 1920 Suo­mes­sa nou­si jul­ki­nen kohu, kun pal­jas­tui, et­tä Suo­men so­ti­las­vi­ra­no­mai­set oli­vat syyl­lis­ty­neet oma­val­tai­suuk­siin so­ta­saa­lis­ta­va­ran hal­lin­nas­sa.

Ke­sä­kuus­sa 1920 Suo­men ja Ve­nä­jän vä­li­set rau­han­neu­vot­te­lut käyn­nis­tyi­vät Tar­tos­sa. So­ti­las­ve­neet oli­vat ol­leet Ve­nä­jän val­ti­on omai­suut­ta, ja ne ha­lut­tiin ta­kai­sin. Neu­vot­te­luis­sa oli toki pal­jon polt­ta­vam­pi­a­kin asi­oi­ta kuin lai­vat ja ve­neet. Myös Suo­men hal­li­tus tah­toi saa­da ta­kai­sin Ve­nä­jäl­lä ole­vaa omai­suut­taan.

Rau­han­neu­vot­te­lut oli­vat vä­lil­lä kat­kol­la ja al­koi­vat elo­kuus­sa uu­del­leen. Lo­ka­kuus­sa 1920 al­le­kir­joi­te­tun Tar­ton rau­han­so­pi­muk­sen liit­teek­si tuli yk­si­tyis­koh­tai­nen lis­ta lai­vois­ta ja ve­neis­tä, jot­ka Suo­mi pa­laut­tai­si Ve­nä­jäl­le.

Yh­teen­sä Suo­mi si­tou­tui luo­vut­ta­maan 169 eri­lais­ta alus­ta. Lis­tal­la on 11 SK-ve­net­tä, mut­ta ei Tul­lin os­ta­mia yk­si­löi­tä. Rau­han­so­pi­muk­sen ta­kia oli kui­ten­kin mah­do­ton aja­tus, et­tä Suo­men me­ri­ra­jaa oli­si voi­tu al­kaa val­voa SK-ve­neil­lä, kos­ka suu­rin osa oli luo­vu­tet­ta­va pois.

Syys­kuus­sa 1920 Tul­li­hal­li­tus laa­ti val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­öl­le suun­ni­tel­man, jos­sa eh­dot­ti kaik­kien van­ho­jen tul­li­ve­nei­den kor­vaa­mis­ta isoil­la, 12 sol­mua kul­ke­vil­la moot­to­ri­ve­neil­lä. Kaik­ki­aan ar­vi­oi­tiin tar­vit­ta­van 40 uut­ta ve­net­tä. Tul­lin mu­kaan oli vält­tä­mä­tön­tä teh­dä jo­ta­kin sa­la­kul­je­tuk­sel­le, kos­ka muu­ten val­ti­on ar­vo­val­ta al­kai­si kär­siä.

Ke­säl­lä 1920 ar­vi­oi­tiin, et­tä al­kuun pääs­täi­siin kol­men mil­joo­nan mar­kan li­sä­mää­rä­ra­hal­la. Eh­do­tuk­ses­sa ei mai­ni­ta sa­nal­la­kaan, et­tä no­pei­ta ve­nei­tä oli­si han­kit­tu So­ta­saa­lis-Kes­ku­so­sas­tol­ta. Sel­vää on, et­tä uu­sis­ta val­von­ta­ve­neis­tä oli­si jou­dut­tu mak­sa­maan pal­jon enem­män kuin so­ta­saa­liis­ta.

Ve­ne­luo­vu­tus Ve­nä­jäl­le lie­nee yh­te­nä syy­nä sii­hen, mik­si elo­kuun 1920 jäl­keen Tul­lin vii­des­tä SK-ve­nees­tä ei enää vir­ka­kir­jeen­vaih­dos­sa pu­hut­tu mi­tään. Var­maa on se, et­tä SK:t oli saa­tu Tul­lin käyt­töön, sil­lä kol­me sa­man­lais­ta 1917 val­mis­tu­nut­ta ve­net­tä esiin­tyy myö­hem­min laa­di­tus­sa ve­ne­lu­et­te­los­sa.

Ve­neet ve­sil­le vuon­na 1921

Vai­kut­taa sil­tä, et­tä SK-ve­neet saa­tiin ve­sil­le vas­ta seu­raa­va­na ke­vää­nä. Mar­ras­kuus­sa 1920 Tul­li­hal­li­tus esit­ti, et­tä se voi­si ti­la­ta uu­sia ve­nei­tä mah­dol­li­sim­man pian, jot­ta ne eh­ti­si­vät seu­raa­vak­si pur­jeh­dus­kau­dek­si.

Val­ti­o­neu­vos­to an­toi 12.1.1921 Tul­lil­le lu­van ti­la­ta mil­joo­nal­la mar­kal­la ve­ne­veis­tä­möil­tä pie­ni­ko­koi­sia ja no­pei­ta ve­nei­tä, vaik­ka kol­men mil­joo­nan li­sä­me­no­ar­vi­o­ta ei vie­lä ol­lut hy­väk­syt­ty.

On mah­dol­lis­ta, et­tä val­ti­o­neu­vos­ton sa­na­muo­to vai­kut­ti sii­hen, mik­si Tu­run Ve­ne­veis­tä­möl­tä ti­lat­tiin vuon­na 1921 hie­man ly­hy­em­piä, 13,4-met­ri­siä ve­nei­tä. Saat­taa ol­la, et­tä pää­tös­tä ha­lut­tiin sii­hen saak­ka, kun­nes Tar­ton rau­han­so­pi­mus oli tul­lut voi­maan 1.1.1921.

Kol­me Tul­lin en­sim­mäi­sis­tä vuon­na 1920 han­ki­tuis­ta isois­ta moot­to­ri­ve­neis­tä pää­tyi vuon­na 1930 Me­ri­var­ti­o­lai­tok­sel­le, joka kor­va­si ne pari vuot­ta myö­hem­min uu­sil­la ve­neil­lä. Ve­nei­den myö­hem­pi koh­ta­lo on hä­mä­rän pei­tos­sa.