Le­xus CT 200h on ny­ky­mit­ta­puul­la jo iä­käs mal­li, sil­lä se esi­tel­tiin jo vuon­na 2010. Se koki en­sim­mäi­sen suu­rem­man päi­vi­tyk­sen 2013, kun se sai Le­xuk­sel­le ny­ky­ään tyy­pil­li­sen hie­man X-kir­jain­ta muis­tut­ta­van mas­kin. Sa­mal­la ko­ria jäy­kis­tet­tiin ja jou­si­tus­ta peh­men­net­tiin mu­ka­vuu­den ni­mis­sä.

CT 200h koki nyt tois­ta­mi­seen ke­vy­em­män uu­dis­tuk­sen, jos­sa sen ul­ko­nä­köä muu­tet­tiin vain hie­man, ja muu­tok­set koh­dis­tui­vat pää­o­sin va­rus­te­luun. Se, et­tä CT 200h on var­sin van­ha mal­li, nä­kyy muu­ta­mis­sa koh­din – ei to­sin ul­ko­nä­ös­sä, sil­lä se on pir­te­än ja sil­mää miel­lyt­tä­vän nä­köi­nen.

Mat­kus­ta­mos­sa huo­mio kiin­nit­tyy var­sin muo­vi­seen ole­muk­seen, vaik­ka ko­je­lau­das­sa ja ovi­pa­nee­leis­sa on käy­tet­ty so­mis­tee­na myös nah­kaa. Kes­ki­kon­so­lin ja ko­je­lau­dan pai­nik­keet tun­tu­vat jo­ten­kin hie­man ar­ki­sil­ta sii­hen näh­den, et­tä tie­tää ole­van­sa Le­xuk­sen ra­tis­sa.

Kompakti CT 200h on varsin korkeasta iästään huolimatta edelleen varsin nuorekkaan näköinen.

Yk­si­tyis­koh­ta­na mai­nit­ta­koon is­tuin­läm­mit­ti­mien kyt­ki­met: kier­ret­tä­vät kyt­ki­met pom­pah­ta­vat pai­na­mi­sen jäl­keen esiin kon­so­lis­ta, ja ne voi sää­tä­mi­sen jäl­keen pai­naa ta­ka­sin pa­nee­lin ta­sal­le. Kyt­ki­met tuo­vat vä­ki­sin mie­leen 80-lu­vun lo­pun ste­re­oi­den ää­nen­sä­vy- ja ba­lans­si­sää­ti­met.

Toi­saal­ta läm­mit­ti­met ovat te­hok­kaat, ja kyt­ki­mien si­joit­te­lu on käy­tön kan­nal­ta hyvä – eli jä­tet­tä­köön huo­mi­ot omaan ar­voon­sa. Myös va­sem­mal­la ja­lal­la käy­tet­tä­vä sei­son­ta­jar­ru­vi­pu on tuu­lah­dus men­neil­tä vuo­si­kym­me­nil­tä.

Ajo­a­sen­top­rob­le­ma­tiik­kaa

Kul­jet­ta­jan pai­kal­le is­tah­ta­es­saan tu­lee mie­leen toi­nen muis­ti­ku­va vuo­sien ta­kaa: ajo­a­sen­to on var­sin sa­man­lai­nen, kuin mitä oli ai­koi­naan ja­pa­ni­lai­sis­sa au­tois­sa.

Oh­jaus­pyö­räs­sä on toki kor­keus- ja pit­kit­täis­sää­det­tä­vä, mut­ta ”eu­ro­mi­toi­te­tul­le” kul­jet­ta­jal­le tuot­taa han­ka­luuk­sia löy­tää lop­puun saa­kaa hi­ot­tu ajo­a­sen­to. Ra­tin sää­töi­hin kai­paa enem­män lii­ke­va­ro­ja. Rat­tia ei saa riit­tä­vän etääl­le ko­je­lau­das­ta, ja kor­keus­sää­tö­va­ra ylös­päin jää niu­kak­si.

Mallin korkeahko ikä näkyy eniten kojelaudassa: se on varsin muovinen, ja käyttökytkimiin kaipaa hieman lisää luksusta.

Sää­tö­va­ra­puut­tei­den vuok­si etäi­syys­sää­dön osal­ta on hy­väk­syt­tä­vä pie­ni komp­ro­mis­si: is­tuin on ve­det­tä­vä hie­man ta­va­no­mais­ta edem­mäs, jot­ta oh­jaus­pyö­räs­tä saa luon­te­van ot­teen. Tämä taas joh­taa sii­hen, et­tä ja­lat jää­vät lä­hes vä­ki­sin hie­man kouk­kuun.

Is­tuin­tyy­nyn etu­reu­na on mel­koi­ses­ti ylem­pä­nä kuin ta­ka­reu­na, jo­ten rei­si­tu­ki on hyvä. Mut­ta jos kul­jet­ta­ja on hiu­kan­kin vat­sak­kaam­pi, hän jou­tuu kal­lis­ta­maan is­tui­men sel­kä­no­jaa taak­se­päin, kos­ka rei­si­kul­mas­ta tu­lee to­tut­tua jyr­kem­pi. Sen jäl­keen is­tuin­ta pi­tää nyt­käyt­tää taas hie­man eteen­päin, jot­ta kä­sien asen­nos­ta tu­lee luon­te­va. Ai­kan­sa sää­del­ty­ään asen­nos­ta saa koh­ta­lai­sen hy­vän komp­ro­mis­si­rat­kai­sun.

Ajoasennosta muodostuu helposti jonkinasteinen kompromissi, vaikka istuimet antavat reisitukea myöten hyvän tuen.

Takana on pitkittäissuunnassa hieman niukemmin tilaa, kuin mitä ulkomittojen perusteella voisi odottaa.

Pit­kä kul­jet­ta­ja jou­tuu to­den­nä­köi­ses­ti käyt­tä­mään is­tui­men pit­kit­täis­sää­tö­va­ran ko­ko­naan hyö­dyk­si. Se ei hel­po­ta ta­ka­mat­kus­ta­jien oloa, sil­lä ta­ka­ti­lat ovat ul­ko­mit­toi­hin näh­den hie­man niu­kat. Kes­ki­mit­tai­sen etuis­tu­jan taak­se mah­tuu sa­man­mit­tai­nen mat­kus­ta­ja, mut­ta ti­laa ei ole yh­tään yli­mää­rin.

Ti­lo­jen niuk­kuus nä­kyy myös ta­va­ra­ti­las­sa, sil­lä kont­ti on var­sin ma­ta­la. Vä­li­poh­jan al­la on li­sä­ti­laa, mut­ta ta­sa­poh­jai­nen pe­rus­ti­la on var­sin vaa­ti­ma­ton – jopa To­yo­ta Ya­ri­sin ta­va­ra­ti­la on lit­rois­sa mi­tat­tu­na suu­rem­pi kuin CT 200h:n kont­ti.

Hyb­ri­din hie­nou­det

Käyn­nis­tä­mis­tä ei seu­raa moot­to­rin pä­räh­dys, vaan ai­no­as­taan mit­ta­ris­ton he­rää­mi­nen hen­kiin. Hyb­ri­di­jär­jes­tel­mä an­sait­see kii­tok­sen mo­nes­sa suh­tees­sa. Se on pe­ri­aat­tees­sa sa­man­lai­nen kuin Au­ris HSD:ssä ja Priuk­ses­sa säh­kö­moot­to­rin te­hoa ja akus­ton ka­pa­si­teet­tia myö­ten.

Säh­kö­moot­to­rin voi­min ta­pah­tu­vat liik­keel­le­läh­döt ovat vii­veet­tö­miä ja peh­mei­tä, ei­kä polt­to­moot­to­rin mu­kaan­tu­loa edes huo­maa. Kiih­dy­tyk­sis­sä ei tule vä­li­tys­ten vaih­del­les­sa mi­tään ny­käyk­siä, li­sää no­peut­ta sit­ten rau­hal­li­sem­min tai ri­va­kam­min.

Voi­mien kul­kua voi seu­ra­ta joko mit­ta­ris­ton kes­ki­näy­töl­tä tai ko­je­lau­dan näy­töl­tä. Jopa pak­kas­ke­leil­lä säh­kö­moot­to­ri on käy­tös­sä var­sin ak­tii­vi­ses­ti.

Tavaratila on varsin matala, mutta välipohjan alla on lisää säilytystilaa.

Taa­ja­mas­sa rau­hal­li­sem­min ajel­ta­es­sa CT 200h me­nee jopa yl­lät­tä­vän pit­kiä mat­ko­ja pel­kän säh­kön voi­min, ja ku­lu­tuk­sen kan­nal­ta on tär­ke­ää, et­tä kiih­dy­tyk­sis­sä säh­kö­moot­to­ri ke­ven­tää vä­lit­tö­mäs­ti polt­to­moot­to­rin työ­taak­kaa.

Hi­das­tet­ta­es­sa säh­kö­moot­to­ri la­taa akus­toa var­sin te­hok­kaas­ti. Tämä to­sin hei­ken­tää hie­man jar­ru­pol­ki­men tun­toa, ja se tun­tuu­kin pol­jet­ta­es­sa hie­man ku­mi­mai­sen kim­moi­sel­ta.

Mut­ta säh­kö­moot­to­rin jar­ru­tel­les­sa jar­ru­pa­lat ja -le­vyt pää­se­vät vä­hem­mäl­lä, mikä vai­kut­ta­nee huol­to­ku­lui­hin.

Aja­mi­ses­sa on herk­kä tun­tu­ma. Tien kal­te­vuu­det ja se, on­ko ajo­a­lus­ta liu­kas vai ei, tun­tuu hy­vin, vaik­ka hie­man hei­kos­ti pa­laut­ta­va oh­jaus hi­ve­nen pii­lot­taa­kin tun­tu­maa. Mut­ta jou­si­tus­mu­ka­vuu­des­sa on hie­man toi­vo­mi­sen va­raa. Suu­rem­mat töys­syt ylit­ty­vät var­sin hie­nos­ti, mut­ta pie­net epä­ta­sai­suu­det saa­vat ko­rin va­pi­se­maan var­sin her­käs­ti.

Jou­si­tuk­sen pin­ta­ko­vuus on­kin mu­ka­vuut­ta eni­ten hei­ken­tä­vä te­ki­jä, vaik­ka mat­kus­ta­moon kuu­luu jos­sa­kin mää­rin myös ren­gas­me­lua.

Miel­lyt­tää

Voi­ma­lin­ja

Le­xuk­sen mu­ka­vuut­ta ei li­sää rä­jäh­tä­vä suo­ri­tus­ky­ky vaan eleet­tö­män peh­meä kiih­ty­vyys.

Är­syt­tää

Jou­si­tus

Her­käs­ti pom­pot­ta­va jou­si­tus vä­hen­tää mu­ka­vuut­ta ja tun­tuu häi­rit­se­väl­tä.

Yl­lät­tää

Hyb­ri­di­jär­jes­tel­mä

CT 200h kul­kee pak­kas­ke­leis­sä­kin yl­lät­tä­vän pal­jon säh­kön voi­min.

Yh­teen­ve­to

CT 200h:n var­sin kor­kea ikä nä­kyy jo au­ton si­säl­lä ma­te­ri­aa­leis­sa, käyt­tö­kyt­ki­mis­sä ja er­go­no­mi­as­sa. Ul­ko­a­su on ny­ky­ai­kai­sen tyy­li­käs. Hyb­ri­di­jär­jes­tel­mä an­sait­see kii­tok­sen sekä toi­min­nan jou­he­vuu­des­ta et­tä säh­kö­käy­tön ak­tii­vi­suu­des­ta.

(3 täh­teä)

Le­xus CT 200h F Sport S

Moot­to­ri R4, 1798 cm3, 73 kW (99 hv)/5200 r/min, 142 Nm/2800–4400 r/min

Säh­kö­moot­to­ri 60 kW (82 hv), 207 Nm

Hyb­ri­di­jär­jes­tel­mä 100 kW (136 hv)

Suo­ri­tus­ky­ky 0−100 km/h 10,3 s, huip­pu­no­peus 180 km/h

Ku­lu­tus 4,1 l/100 km, ben­sii­ni

CO2-pääs­tö 94 g/km

Voi­man­siir­to CVT-au­to­mat­ti, etu­ve­to

Mi­tat p. 4355 mm, l. 1765 mm, k. 1445 mm, ak­se­li­vä­li 2600 mm, oma­mas­sa 1465 kg, kan­ta­vuus 455 kg, ta­va­ra­ti­la 275−985 l, tank­ki 45 l

Hin­ta 43 231 eu­roa, ko­ea­jo­au­to 44 812 eu­roa (2018)